2022 PÄHKINÄNKUORESSA

Vuosi 2022 alkaa olla pikkuhiljaa paketissa. Lyhyesti sanottuna; melkoinen vuosi. Tammikuussa en todellakaan olisi voinut kuvitella mitä kaikkea tuleva vuosi tuokaan tullessaan. Alkuvuodesta ehkä ajattelin ottaa tämän vuoden hiukan rennommin, ja kliseisesti ottaa vastaan sen mitä tulee. En ollut asettanut itselleni suuria tavoitteita alkuvuodesta, enkä tosiaankaan osannut kuvitellakkaan että etenkin loppuvuosi tulee olemaan mullistava – niin hyvässä kuin pahassakin. Uuteen vuoteen lähdenkin monta kokemusta rikkaampana, ja ehkä myös ainakin toivottavasti hiukan viisaampana.

Tammikuu

Vuosi vaihtui ihanissa merkeissä ystävien ympäröimänä. Vuoden alussa olin alkaneen vuoden suhteen varsin avoimin mielin, mutta listasin myös ylös hiukan tavoitteitani vuodelle 2022. Halusin keskittyä enemmän itseeni. Elettiin vauvavuoden alkua, ja tietyllä tapaa tiesin että mitä pidemmälle vuosi etenee niin sitä enemmän pystyn jälleen keskittymään itseeni sekä esimerkiksi omaan hyvinvointiini. Halusin kehittää esimerkiksi blogia ja sen sisältöjä, ja sen todella vuoden aikana tein. Kirjoitin blogin puolelle esimerkiksi treeniin liittyvistä tavoitteistani sekä listasin ylös hyviä ristiäislahjaideoita. Tammikuu oli ihanan talvinen, ja piti sisällään paljon ulkoilua lasten kanssa sekä tietysti vauvasta nauttimista. Aloitin uuden treeniohjelman ja innostuin hiihtämisestä. Kuuntelin tammikuussa myös paljon äänikirjoja, ja sainkin kasaan peräti 6 äänikirjaa koko vuoden tavoitteeni ollessa 20 kirjaa.

Helmikuu

Helmikuussa eleltiin hyvin perusarkea. Mies oli paljon töissä, ja me nautittiin lasten kanssa lumesta ja talvesta. Hiihdettiin, luisteltiin ja laskettiin mäkeä. Käytiin myös lasten kanssa hiihtokisoissa ja leivottiin laskiaispullia.

Maaliskuu

Maaliskuussa aloin fiilistelemään pikkuhiljaa kevättä. Odotin sulavia teitä ja alkavaa pyöräilykautta. Maaliskuun lopussa tehtiin myös pidennetyn viikonlopun mittainen reissu Ouluun. Käytiin HopLopissa, shoppailemassa ja nautittiin hotellielämästä. Päätin myös hakea yhteishaussa opiskelemaan liiketaloutta ammattikorkeakouluun.

Huhtikuu

Huhtikuussa meidän pienin täytti puoli vuotta, ja aloiteltiin hänen kanssa kiinteät sormiruokaillen. Ja puolen vuoden rajapyykkihän tarkoitti myös sitä, että vauvavuosi oli puolessa välissä. Hurjaa! Huhtikuussa pohdin myös blogin puolella äitien uupumusta ja lasten kotihoitoa. Huhtikuussa vietettiin myös omia syntymäpäiviäni sekä pääsiäistä. Ja hei, pääsiäisenä tein myös viimeisillä lumen rippeillä oman pisimmän hiihtolenkkini; 30 kilometriä. Olin myös innoissani lapsimessuista, joita olikin jo useamman vuoden odotettu.

Toukokuu

Toukokuussa julkaisin myös ehkä yhden suosituimmista resepteistäni, feta-pinaattipastan uunissa. Alunperin resepti trendasi TikTokissa, mutta myöhemmin myös Instagramissa. Lisäksi resepti nostettiin esille myös sekä Iltalehdessä että Ilta-Sanomissa. Äitienpäivänä tehtiin perinteinen retki lasten kanssa Repoveden kansallispuistoon. Etenevä kevät toi uutta motivaatiota juoksutreeneihin, ja kesän treenisuunnitelmat tai lähinnä omassa mielessä muovautuvat tavoitteet niiden suhteen alkoivat selkiytymään.

Kesäkuu

Kesäkuussa todellakin nautittiin kesästä. Käytiin paljon uimassa ja leikkipuistoissa. Tehtiin ihanan kesäisiä juttuja, kuten reissu Puuhamaahan sekä Lappeenrannan hiekkalinnaan sekä pomppumaailmaan. Lapset olivat todella innoissaan katujuna-ajelusta Lappeenrannassa. Sain myös tiedon koulupaikasta, mikä tietyllä tapaa hiukan yllätti. Hain tosiaan keväällä opiskelemaan Kaakkois-Suomen ammattikorkeakouluun tradenomilinjalle verkkototeutukseen. Käytin myös aikaa kaason roolissa polttareiden järjestelyyn, ja se oli kyllä mukavaa hommaa. Rakastan järjestää yllätyksiä! Toteutin myös yhden treeneihin liittyvän tavoitteeni, ja pyöräilin 100 kilometriä.

Heinäkuu

Heinäkuussa meidän keskimmäinen täytti kolme vuotta, ja synttäreitaä juhlittiin yksisarvisteemalla.. Heinäkuussa olin myös todella innoissani uusista projekteista sisällöntuotatton parissa, sillä pääsin mukaan Satokausikalenterin tiimiin tuottamaan sisältöä. Lisäksi pääsin starttailemaan erästä toistakin mielenkiintoista työprojektia. Heinäkuussa päätin myös ottaa saamani opiskelupaikan vastaan pitkän harkinnan jälkeen. Poimittiin myös lasten kanssa mansikkamaalta valtava määrä mansikoita, joten myös ihania mansikkareseptejä tuli tehtyä useampi. Esimerkiksi tämä terveellinen mansikka-raparperipiirakka. Tehtiin myös nopealla aikataululla kiva päiväreissu Tallinaan, kun mitään varsinaista kesälomareissua ei valitettavasti ehditty tekemään. Herkuteltiin laivan buffetissa ja käytiin pyörähtämässä Rottermanissa sekä vanhassa kaupungissa.

Elokuu

Elokuussa meillä alkoi uusi arki, kun lapset aloittivat kerhotaipaleen ja omat opintoni starttailivat. Satokausikalenterin myötä innostuin myös omissa sisällöissäni keskittymään aiempaa enemmän sesonkiajatteluun. Elokuussa julkaisin esimerkiksi tämän herkullisen mustikkarättänän sekä omena-kauramuffinien ohjeen. Elokuussa käytiin myös perhekuvauksessa, on ihanaa käydä säännöllisesti ikuistamassa koko perhe kuviin. Niistä jää niin ihania muistoja! Elokuussa meidän 3-vuotias oppi myös ajamaan pyörällä, ja käytiinkin sitten lasten kanssa pyörillä mustikkametsässä useammankin kerran. Elokuun puolenvälin jälkeen vietettiin myös neljättä hääpäivää. Ja kuukauden loppupuolella koitti myös ne kauan järjestellyt ystävän polttarit, mukava pieni irtiotto. Ja samalla se oli myös ensimmäinen kerta kun olin yön erossa meidän nuorimmasta.

Syyskuu

Syyskuu toi nimensä mukaisesti tullessaan syksyn. Arki lasten kerhojen, omien opintojen ja töiden rytmittämänä rullasi mukavasti eteenpäin. Vauvavuoden viimeinen kuukausi starttasi. Tehtiin lasten kanssa pieni syysretki Valkmusan kansallispuistoon. Syyskuussa vietettiin myös ystäväpariskunnan häitä, joka oli samalla ensimmäinen kerta kun kaikki lapset olivat meistä molemmista vanhemmista yön erossa. Syyskuussa tehtiin myös peltotöitä, toki itsehän yritin lasten kanssa pääasiassa pysyä poissa jaloista.

Lokakuu

Lokakuusta nousee päälimmäisenä mieleen kaksi ehdotonta kohokohtaa; meidän nuorimman ensimmäiset synttärit sekä elämäni ensimmäinen täysmaraton. Yksivuotisjuhlista löytyy vielä ihan oma postauksensa täältä. Vauvavuoden päättyminen tuntui tietyllä tapaa haikealta, hurjaa miten äkkiä vuosi menikään. Samalla hiipivä syksy, kylmyys ja pimeys yhdistettynä muihin vastoinkäymisiin tuntui yrittävän painaa mielialaa alas. Jälkikäteen olen kuitenkin ihmeissäni siitä, kuinka hyvin selviydyin kuluneesta syksystä. Itselleni syksy on yleensä melko väsynyttä ja ehkä hiukan alakuloistakin aikaa. Tänä vuonna elämä tuntui vielä ennestään lisäävän vettä myllyyn. Mutta siitäkin selvisin. Kirjoiti myös aiheen tiimoilta postauksen omien voimavarojen vaalimisesta.

Marraskuu

Marraskuun alussa syksyn kestänyt lumipalloefekti päättyi. Eikä postiivisella, vaan ehkä karuimmalla mahdollisella tavalla. Suru tuli omaan elämääni, kun menetin rakkaan äitini. Elämä tuntui tietyllä tapaa pysähtyvän, vaikka lasten vuoksi arjen oli kuitenkin jatkuttava. Aluksi suru ja tuska oli läsnä jokaisessa hetkessä. Luin osuvan vertauksen aiheesta, jonka voin allekirjoittaa täysin; ”Kun heräät aamulla, heräät kuolemaa edeltävään elämään. Hetken kaikki on kuten ennen. Hyvin. Ja yht äkkiä muistat, että ai niin – rakasta ihmistä ei enää ole. Se on surun tuskallisimpia ominaisuuksia. Joka aamu pitää havahtua uudelleen kuolemaan. Onneksi ilo etenee toisinpäin. Koittaa päivä, jonka iltana havahdut ja huomaat, että kas, tänään en olekaan surrut.” Ja siltä suru tosiaan tuntuu. Se aaltoilee, mutta on läsnä. Välillä enemmän ja välillä vähemmän. Arkisiin, pieniin asioihin tarrautuminen tuo lohtua. Toki myös käytännön asiat kuten hautausjärjestelyt auttoivat jäsentelemään ajatuksia. Marraskuun alussa päätin myös irtisanoutua vakituisesta työsuhteestani, ja perustin oman yrityksen. Elämä heitti kuperkeikkaa oikein kunnolla. Marraskuussa juhlittiin myös meidän esikoisen 5-vuotis syntymäpäiviä, ja surun keskellä se tuntui tärkeältä. Oli ihanaa saada myös ripaus iloa. Julkaisin myös herkullisia reseptejä, joista haluan erityisesti nostaa esille tämän feta-persimonpiirakan.

Joulukuu

Joulukuu alkoi meidän perheellä Tallinnan risteilyllä. Ja sen jälkeen alkoikin sitten joulun odotus lasten kanssa. Joulukalenterin avaamisia, leivontaa, siivoilua, kuusen koristelua.Tänä vuonna ymmärrettävistä syistä joulufiilis oli tietyllä tapaa hukassa. Oli ihana tehdä lasten kanssa jouluvalmisteluita, mutta jotakin puuttui. Joulu meni kuitenkin lopulta yllättävänkin kivuttomasti, vaikka ei kyyneleiltäkään vältytty. Lisää meidän joulusta voit lukea täältä. Joulun välipäivinä puuhailtiin rauhassa lasten kanssa. Leikittiin uusilla leluilla, ulkoiltiin ja käytiin alennusmyynneissä.