Meidän isommat lapset ovat iältään kaksi ja neljä vuotiaita. Ja kumpikaan heistä ei ole koskaan ollut päiväkodissa, vaan lapset ovat olleet oikeastaan koko ikänsä kotihoidossa. Pois lukien puolen vuoden jakso, jonka esikoinen oli vanhempainvapaani päättymisen jälkeen isovanhemmillaan hoidossa työpäivieni ajan ennen kuin jäin toiselle vanhempainvapaalle. Nykypäivänä kotihoidossa oleva yli kolmevuotias lapsi tuntuu olevan harvinaista. On enemmän sääntö kuin poikkeus, että lapset aloittavat viimeistään siinä kolmen ikävuoden tietämillä ja jatkavat siellä vähintään osa-aikaisena, vaikka toinen vanhemmista jäisi vanhempainvapaalle nuoremmasta sisaruksesta. Miksi meillä sitten on päädytty tälläiseen ratkaisuun, koenko että meidän lapset jäävät jostain paitsi ollessaan kotihoidossa varhaiskasvatuksen sijaan?
Kotihoidon hyvät puolet
Minusta on ollut ihanaa, että meillä on ollut mahdollisuus pitää lapsia kotihoidossa. Esikoisen vauva-aikana en nähnyt itseäni kotiäitinä, mutta toisen lapsen kohdalla ajatus muuttui. Osittain tähän vaikutti esimerkiksi se, että meillä hoitopäivät olisivat venyneet alle yksivuotiaalle kohtuuttoman pitkiksi. Tämä siitä syystä, että minulla menee työmatkoihin puolisen tuntia ja pääasiassa lapset olisivat olleet varhaiskasvatuksessa minun työvuorojeni mukaan ja olisin vastannut kuljetuksista. Vuorotyö olisi myös tuonut tähän omat haasteensa, kun olisimme olleet illalla yhdeksän jälkeen kotona ja pahimmillaan aamulla seitsemältä olisin vienyt lapset takaisin hoitoon. En usko, että tämä olisi vaihtoehtona lisännyt kenenkään meistä hyvivointia ja jaksamista arjessa. Pitkän pohdinnan jälkeen päätin siis käyttää oikeuttani hoitovapaaseen, ja tarjota lapsilla lapsentahtisen ja rauhallisen kasvuympäristön omassa, turvallisessa kodissa.
Nyt, kun vuosia on kulunut olen todella tyytyväinen päätökseeni. Olen ehkä vasta nyt herännyt siihen, miksi esikoisen kohdalla en ajatellut hoitovapaata vaihtoehtona. Juuri nyt arki kotiäitinä on ihanaa, kun isompia lapsia on kaksi ja he ovat sen ikäisiä että heidän kanssaan pystyy oikeasti todella monipuolisesti tekemään ja kokemaan. En missään nimessä koe, että arki vanhempainvapaalla tämän nuorimman lapsen olisi välttämättä yhtään sen helpompaa vaikka isommat lapset olisivat edes osa-aikaisesti. Minähän heidät sinne kuljettaisin, ja koska meiltä on kuitenkin hieman ajomatkaa lähimpään päiväkotiin, sotkisi tämä luultavasti pienimmän päiväunirytmiä ja tekisi sitä kautta arjesta hankalampaa. En missään kohti oikeastaan nähnyt vaihtoehtona, että isommat lapset aloittaisivat päiväkodissa ainakaan kuopuksen äitiysloman alettua. Omalla kohdallani olisin kuitenkin kokenut varmasti jonkinlaista syyllisyyttä siitä, että ikään kuin sysäisin isommat lapset pois jaloista uuden vauvan tieltä. En kuitenkaan missään nimessä syyllistä vanhempia, jotka näin tekevät. Jokaisella meillä on omat lähtökohdat ja voimavarat, joiden mukaan näitä päätöksiä punnitaan ja tehdään.
Varhaiskasvatus on lapsen oikeus
Kyllä. Ja nimenomaan laadukas varhaiskasvatus. Ja ehkä etenkin resurssien ollessa kunnossa meillä täällä Suomessa on todella laadukas varhaiskasvatus, joka tukee lapsen ikätasoista kehitystä monellakin osa-alueella. Ja mielestäni on hienoa, että mahdollisuus tällaiseen varhaiskasvatukseen on olemassa. Ja nimenomaan, että lapsella on siihen oikeus myös vaikka vanhempi olisikin kotona vaikkapa vanhempainvapaalla pienemmän lapsen kanssa. Se on nimenomaan perheen oma valinta, jota tehdessä tulee punnita lasten sekä koko perheen hyötyä ja hyvinvointia. On hienoa, että vaikkapa koliikkivauvan väsyneellä äidillä on mahdollisuus varhaiskasvatuksen avulla tarjota isommille lapsille ikätason mukaisia, monipuolisia virikkeitä sekä sosiaalisia suhteita.
Jääkö kotihoidossa oleva lapsi jostain paitsi?
Varmasti jollakin tasolla kyllä. Vastaavasti taas varhaiskasvatuksessa oleva lapsi jää mahdollisesti paitsi pitkän kotihoidon tarjoamista mahdollisuuksista. Tämä on ehkä paljolti kiinni vanhempien viitseliäisyydestä. Minä rakastan järjestää lapsille monipuolisia virikkeitä. Tehdä metsäretkiä, käydä hiihtämässä, luistelemassa, pyöräilemässä sekä kirjastossa. Käydä perhekahvilassa, leikkipaikoilla sekä lapsille järjestetyissä tapahtumissa. Ja mahdollisuutta tähän ei ainakaan tämän hetkisessä mittakaavassa olisi, mikäli tekisin täysipäiväisesti töitä ja lapset olisivat päiväkodissa. Kaikessa toki on hyvät ja huonot puolensa. Olen toki ajoittain kärsinyt riittämättömyyden tunteesta ja miettinyt, pilaanko lapseni kotihoidolla tai jäävätkö he paitsi jostakin tärkeästä. Mutta sitä kai tämä äitiys on, jatkuvaa tasapainottelua ja riittämättömyyttä. Juuri nyt kotihoito on kuitenkin meille oiva vaihtoehto.
