Kirjoittelin jokunen aika sitten, että tänä kesänä tavoitteenani on pyöräillä sadan kilometrin lenkki. No, nyt juhannuksen jälkeisenä sunnuntaina sitten tartuin pyörää sarvista ja polkaisin sen suunnittelemani lenkin. Ja vitsi miten hyvä fiilis tulikaan, kun pääsin jälleen ylittämään itseni liikunnan parissa! Pyöräily lajina on nyt muutaman kesän ajan ollut lähellä sydäntäni, ja etenkin lasten kanssa tulee pyöräiltyä varsin paljon. 100km pyörälenkki ei siis ollut mikään mahdoton tavoite itselleni. Kuinka lenkki sitten sujui, ja mitkä ovat päälimmäiset fiilikset?
Lue myös: NÄIN VALMISTAUDUT PUOLIMARATONILLE – TÄSMÄVINKIT & ENSIMMÄINEN PUOLIMARATON – KUINKA SE SUJUI?
Kuinka pitkälle pyörälenkille kannattaa valmistautua?
Sadan kilometrin pyörälenkki voi olla etenkin hitaammalle pyöräilijälle ajallisesti melkoinen rutistus, itselläni aikaa meni sataan kilometriin hiukan reilu 4 ja puoli tuntia. Todellisuudessa lenkillä tuli kilometrejä kokonaisuudessaan 109, ja aikaa meni tasan 5 tuntia. Alla minulla oli maastopyörä, ja reitti oli melkoisen vaihteleva. Pääasiassa ajoin asfalttiteitä, joista osa tosin oli hiukan huonossa kunnossa. Lisäksi keskellä lenkkiä oli useampia pätkiä kaupungissa ajelua, jossa sitten tuli pysähdeltyä liikennevaloihin ja ajettua mutkaisia pyöräteitä. Nämä toki hidastivat matkaa jonkin verran. Kokonaisaikaan olen kuitenkin tyytyväinen, koska en ollut asettanut itselleni missään vaiheessa ajallisia tavoitteita. Tavoite oli polkea maltillista vauhtia pk-alueella, ja siinä onnistuin.
Ennen pitkää pyörälenkkiä söin aamulla kunnon aamiaisen, joka sisälsi reilusti hiilihydraatteja ja proteiinia, sekä hiukan rasvaa. Edellisinä päivinä toki oli tullut syötyä ehkä hiukan normaalia tuhdimmin juhannuksen vuoksi, mutta näin kuntourheilijana tai hyvinvointiliikkujana en sen kummemmalle tankkaukselle nähnyt mitään järkeä. Toki jokainen tekee tyylillään. Ennen lenkkiä join myös kahvia sekä vettä, mutta jälkikäteen ajateltuna etenkin kahvin olisi ehkä voinut jättää poiskin ja näin ollen välttyä pissahädältä kesken lenkin.
Lenkille pakkasin mukaan yhteensä reilu 2 litraa vettä, koska sääennuste näytti varsin helteiseltä. Lisäksi repusta löytyi kaiken varalle energiageeli sekä banaani, joista tarvittaessa saa nopeasti energiaa. Nämä kuitenkin jäivät syömättä, eikä vettäkään mennyt lenkin aikana kuin 1,5 litraa. Suosittelen siis varaamaan riittävästi juotavaa, etenkin mikäli on kuuma ilma tiedossa. Ja toisaalta oli ihan kiva, että lisäenergiaakin oli mukana vaikkei sille tarvetta tullutkaan. Toki mikäli lenkin varrelle sattuu vaikka kauppa tai kahvila, niin kuka estää pysähtymästä vaikka kahvittelemaan välillä. Näin sunnuntaiaamuna ei kuitenkaan tälläistä mahdollisuutta ollut tiedossa.
Harjoittelun suhteen en valmistautunut tähän koitokseen oikeastaan kummemmin, vaan luotin että peruskuntoni on sillä tasolla että pidemmästä harjoituksesta suoriudun. Olinhan vasta muutama viikko aiemmin juossut puolimaratoninkin, ja itse kuitenkin koen juoksun olevan jollain tapaa kuormittavampaa kuin pyöräily. Toki omassa tilanteessani painaa myös varmastikin se, että pääsääntöisesti pyöräilen lasten kanssa jolloin kyydissä on +50kg lisäpainoa. Lasten kanssa on tullut poljettua n. 30km/2h lenkkejä, eli jonkinlainen pyöräilykunto löytyy. Voin nimittäin sanoa, että kyllä se pyörä pikkuisen kevyemmin kulki nyt kun yht äkkiä tuota lisäkuormaa ei ollutkaan.
Kuinka lenkki sujui?
Lyhyesti sanottuna; hienosti! Edeltävänä iltana vitsailin, etten tiedä kumpi on todennäköisempää; se että selviän hengissä perille vai se että en eksyisi matkalla. Hah. Minua yhtään tuntevat tietävät, että suuntavaistoni on täysin onneton. Reitin olin toki suunnitellut etukäteen, ja suurinpiirtein tiesin myös pyörätien pätkät joita pitkin oli tarkoitus ajaa. Muutaman kerran olin silti väärällä puolella tietä, mutta suuremmilta koukkauksilta vältyin.
Lenkillä ensimmäiset 25 kilometriä tuntuivat ehkä pisimmiltä. Sen jälkeen homma rullasi tosi vaivattomasti, ja koko lenkin sykkeetkin pysyivät maltillisina peruskestävyysalueella. Vauhti oli varsin vaihteleva, sillä reitillä oli hiukan mäkiä ja huonokuntoista tieosuutta sekä sitten niitä kaupunkipätkiä. Lenkin keskivaiheilla tuntui olevan kunnon flow päällä, ja kuten arvata saattaa niin viimeiset noin kymmenen kilometriä tuntuivat taas hiukan pitkiltä. Toki tässä vaiheessa nälkäkin alkoi olla jo melkoinen. Kotiin päästyä oli ihana huomata, että oma peruskestävyyskunto on sillä tasolla ettei pidempienkään harjoitusten jälkeen olo tunnu jyrän alle jääneeltä. Lenkin jälkeen pääsin suoraan ruokapöytään, ja lounaan jälkeen jatkettiin arkisia touhuja lasten kanssa.
Eli nyt voin ruksia tämänkin tavoitteen saavutetuksi. Ensimmäinen 100km pyörälenkki tehty, mutta itseni tuntien luulen että jatkoa on luvassa. Täällä nimittäin on pyöräilykärpänen purassut toden teolla!
