JUOKSU MARATONIN JÄLKEEN

Ensimmäisestä maratonista on kulunut lähes neljä viikkoa. Sanotaan, että maratonista palautuminen vie aikaa, eikä ole aina välttämättä niin yksiselitteistä. Kuinka maratonista palautuminen on omalla kohdallani sujunut? Olenko palannut jo harjoittelun pariin, ja kuinka juoksu on kulkenut? Olenko jo miettinyt seuraavia tavoitteita juoksun saralla?

Lue myös: ENSIMMÄINEN MARATON

Ensimmäinen viikko maratonin jälkeen

Olin varautunut siihen, että seuraava päivä maratonin jälkeen voi olla varsin tukala. Heti juoksun jälkeen sain huomata lihasjäykkyyttö, sillä puolen tunnin automatkan jälkeen kävely tuntui melkoisen tönköltä. Ilta maratonin jälkeen sekä seuraavakin päivä meni rauhallisissa merkeissä. Söin nälän mukaan, sekä toki myös herkuttelin hiukan. Ennen kaikkea pidin kuitenkin huolta riittävästä nesteytyksestä, sillä maratonin aikana huomasin sormieni turpoavan ja järkeilin sen johtuvan nestehukasta. Join siis paljon vettä, sekä myös elektrolyyttejä. Maratonin jälkeisenä aamuna sain kuitenkin positiivisesti yllättyä siitä, kuinka vaivatonta esimerkiksi sängystä nouseminen oli. Oikeastaan olo oli niinkin hyvä, että olisin ainakin omasta mielestäni pystynyt helposti lähteä vaikkapa salille treenaamaan yläkroppapainotteisesti. Pidin kuitenkin suosiolla pari lepopäivää ja rentouduin. Ensimmäiset päivät maratonin jälkeen olo oli todella energinen, mutta ymmärtääkseni se kuuluu asiaan. Kroppa ja etenkin pää käy hiukan ylikierroksilla, jonka jälkeen toisilla voi iskeä jäätävä väsymys. Itse en onneksi tunnistanut tätäkään, vaan olo oli aika lailla tasaisen hyvä.

Harjoittelun pariin palamaaminen

Treeneihin palasin maratonin jälkeen melko pian. Osittain mielestäni oli hyvä, että harjoitteluni on aina ollut varsin monipuolista. Juoksun pariin en palannut heti ensimmäisinä päivinä, mutta liikuin muuten. Ensimmäiset hölkkäpätkät taisin vaunulenkillä kuitenkin ottaa alle viikon kuluttua maratonista. Säärien etuosassa iskutus tuntui selvästi, mutta muuten askel tuntui kevyeltä. Ensimmäisellä viikolla maratonin jälkeen taisin muutamalla lenkillä kokeilla kevyttä hölkkää, muuten treeni painottui kuntosalille.

Toisella viikolla otin myös hölkkälenkit kuvioihin, tosin varsin lyhyinä ja viikkotasolla kilometrimäärä oli varsin maltillinen. Tein muutaman lyhyen lenkin hölkäten, mutta pääasiassa keskityin salitreeniin. Osittain siksi, että nautin siitä kovasti, ja osittain siksi että syksyn kääntyessä talveen pääfokus omassa liikkumisessa tulee muutenkin siirtymään pääasiassa salitreeniin. Lisäksi lenkkeilen pääasiassa lasten kanssa, ja meillä lapset sairastelivat tällä viikolla joten lenkkeily jäi siksikin varsin vähiin. Ja toki se oli varmasti myös palautumisen kannalta hyvä juttu. Vaikkei kroppa fyysisesti tunnukkaan väsyneeltä tai lihakset kipeiltä, on 42 kilometrin ja usean tunnin lenkki kuitenkin melkoinen suoritus. Tasan kaksi viikkoa maratonista tein ensimmäisen pidemmän peruskestävyystreenin, mutta juoksun sijaan pyörällä. Se oli paitsi kivaa vaihtelua, myös varmasti muutenkin järkevä veto. Näin kroppa sai edelleen lepoa juoksun iskutuksesta.

Kolmas sekä neljäs viikko maratonin jälkeen alkoi jo treenimääriltään muistuttaa omaa ”normaalia” viikkoani. Kuvioissa on edelleen salitreenit, porrastreenit sekä juoksu ja pyöräily. Edelleenkin pitkät lenkit olen tehnyt pyörällä, mutta en varsinaisesti ehkä siksi että välttelisin iskutusta. Pitkät lenkit eivät vain ole houkutelleet eivätkä mahtuneet arkeen. Pitkät pyörälenkit lasten kanssa ovat taittuneet esimerkiksi kauppareissun tai kerhoon kuskaamisen yhteydessä.

Mitä seuraavaksi?

Nyt kun olen saavuttanut tämän salaisen haaveeni, eli täysmaratonin mittaisen lenkin niin ajatus hiukan kääntyy jo tulevaan ja mahdollisiin tuleviin tavoitteisiin. Eli mitä seuraavaksi? Ajatuksissa kutkuttelee ilmoittautuminen ensi vuoden puolella johonkin viralliseen juoksutapahtumaan, mutta luulen että mikäli päätän ilmoittautua niin matka olisi ehkä puolimaraton. Talven aikana itselläni ei ole kovinkaan hyviä puitteita juoksuharjoitteluun, sillä täällä maalla tiet ovat liukkaat ja lasten kanssa lenkkeily siitä syystä hiukan haastavaa. Viime talvena kuitenkin tuli juostua läpi talven lyhyempiä lenkkejä, ja luultavasti lumien tultua myös hiihto astuu jälleen kuvioihin. Vaikka hiihto ja juoksu ovatkin todella erilaisia lajeja, uskon hiihdon olevan peruskestävyyskunnon kannalta järkevää ja edesauttavan pidempien lenkkien pariin palaamista keväällä.

Luulempa siis, että jätän ensi vuoden suunnitelmat hiukan hautumaan ja teen päätöksiä tulevista koitoksista keväällä sen hetkisen kunnon ja tuntuman sekä resurssien mukaan.