ODOTUKSET VS TODELLISUUS – ÄITIYS

Äitiyteen etenkin ennen ensimmäisen lapsen syntymää tuntuu liittyvän monenlaisia odotuksia ja jopa normeja. Äitiydestä ja siihen liittyvistä asioista saatetaan keskustella vaikkapa kavereiden kanssa, ja etenkin raskausaikana maalaillaan monesti erilaisia odotuksia tulevasta. Millaisia odotuksia äitiyteen sitten voi liittyä, ja kuinka omalla kohdallani odotukset ja todellisuus sitten lopulta ovat kohdanneet, vai ovatko?

ONKO KOTIÄITIYS RANKKAA? & ÄN, YY, TEE NYT – ÄITIYDEN KILPAJUOKSU

Vauva-arki on rankkaa
Tämä on varmasti yksi yleisimmistä vauva-arkeen liittyvistä odotuksista. Aina puhutaan siitä, kuinka arki vauvan kanssa on rankkaa. Ja onhan se etenkin ensimmäisinä kuukausina todella intensiivistä, ja hyvin pitkälti uuden opettelua.

Elämä loppuu kun vauva syntyy
No loppuuko se? Omalla kohdallani ei. Muistan kyllä esikoisen kohdalla lähes itkeneeni auton takapenkillä kun yritimme poistua ensimmäistä kertaa vauvan kanssa kotoa autolla, ja hän vain itki. Totesin etupenkillä istuvalle puolisolleni, etten pääse enää koskaan mihinkään. Less did I know.. Elämä ei siis todellakaan lopu. Lapset ovat syntyneet osaksi meidän elämää, ja kulkevat siinä mukana muun elämän jatkuessa. Toki nykyisin täytyy tehdä kompromisseja ja suunnnitella ja aikatauluttaa hiukan tarkemmin, mutta moni asia on toteutettavissa myös lasten kanssa.

Imetys on itsestään selvyys
Tämä odotus tuntui meidän tapauksessa ensimmäisessä raskaudessa olevan enemmän kyllä puolisolla kuin minulla. Imetys ei tosiaankaan ole aina helppoa ja suju tuosta noin vain, eikä välttämättä ollenkaan. Sen eteen voi joutua tekemään töitä, ja vauvan alkutaipaleella voi olla erilaisia haasteita imetyksen kanssa. Ja vaikka imetys ei sujuisikaan, kasvaa korvikkeellakin aivan yhtä täydellisiä vauvoja.

Rakkaus vauvaan syntyy heti syntymän hetkellä
Usein puhutaan siitä, kuinka rakkaus vauvaan syntyi heti ensi silmäyksellä. Synnytykseen voi liittyä monenlaisia tunteita. Erityisesti esikoisen synnytyksen jälkeen muistan kuitenkin olleeni hiukan hämilläni. Muistan elävästi sen fiiliksen kun sain pienen tyypin ensimmäistä kertaa syliini. Vau, syntyikö tämä minusta, ihan oikea pieni ihminen! Palavaa, sydäntä repivää rakkautta ei kuitenkaan syttynyt heti, vaikka tiesinkin heti alusta asti hänen olevan nyt maailmani keskipiste. Anna kaikkien tunteiden tulla. Joskus kiintymyssuhteen syntyminen voi vaatia aikaa, ja se on täysin normaalia ja hyväksyttävää.

Aikataulutus on haasteellista
Usein lasten kanssa menemiset ja muut arjen rutiinit voivat vaatia hieman aikataulutusta. Esikoisen kohdalla en osannut luoda tästä asiasta oikeastaan minkäänlaisia odotuksia, ja oikeastaanhan pienen vauvan kanssa meneminen on aika helppoa. Ne kun tuppaavat nukkumaan paljon. Suunnitelmallisuus ja aikataulutus nousee ehkä enemmän esille lapsen kasvaessa, kun kuvioihin astuvat säännöllisemmät unirytmit ja ruoka-ajat. Tai kun lapsia on useampi. Mutta joo, aikataulutusta tarvitaan toisinaan, mutta ei senkään tarvitse aina olla niin pilkun tarkkaa.

Raskauskilot putoavat imettämällä
Omalla kohdallani kyllä. En kuitenkaan ladannut itse tähänkään odotuksia etukäteen, koska olin onneksi lukenut vauvapalstoilta ettei näin aina ole. Ehkä tietyllä tapaa myös pelkäsin tuudittautua tämän ajatuksen varaan, koska oma kehosuhteeni ei todellakaan aina ole ollut paras mahdollinen. Haluankin ehkä sanoa, että ei kannata liikaa ajatella tätä. Raskauskilot voivat pudota imetyksen ansiosta, mutta mikäli näin ei ole niin yritä pitää mieli positiivisena, kehollasi on mitä tärkein tehtävä pienen ihmisen ravinnonlähteenä. Tästä syystä kroppa voi pitää tiukasti kiinni energiavarastoistaan, jotta vauvalle riittää energiaa kasvuun ja kehitykseen.

Toinen vauva syntyy aiemmilla raskausviikoilla
Hah hah hah. Paras vitsi. Toisen lapsen kohdalla loin hiukan odotuksia tämän suhteen, sillä esikoisen raskaus meni yli lasketun ajan. Laskettu aika tuli, ja vauvaa ei näkynyt. Päivä päivältä olo kävi henkisesti tukalammaksi ja pinna saattoi hiukan kiristyä. Etenkin siinä vaiheessa kun koitti ne maagiset raskausviikot, jolloin esikoinen syntyi. Voi sitä pettymystä! Olin jo hetken varma ettei meidän keskimmäinen synny ikinä. Kolmannen kohdalla osasin onneksi ottaa rennommin.