Tätä tekstiä kirjoittaessani olen ollut kotiäitinä hieman yli kaksi vuotta. Ajatella, KAKSI kokonaista vuotta. Ja pian syntyvä vauva tuo mukanaan vanhempainvapaan merkeissä vähintään yhdeksän kuukautta lisää kotiäitiyttä. Väittäisin siis, että kahden lapsen äitinä kaksi vuotta kotona viettäneenä minulla on jo jonkinlainen käsitys kotiäitiydestä. Oman lisämausteensa tähän yhtälöön tuo puolison yrittäjyys ja sen mukanaan tuomat pitkät työpäivät, vaihtuvat aikataulut ja mahdolliset reissutyöt.
Lue myös: RASKAUS JA IMETYS MUUTTAVAT KEHOA
Postauksen kuvat; Kaisu Nikki
Minkälaista on kotiäidin arki?
Tämä on kysymys, johon on mahdotonta vastata yksiselitteisesti. Omasta mielestäni kotiäitiydessä ehdottomasti parasta on se, kun voi itse luoda juuri itselleen ja omalle perheelleen sopivat rutiinit. Meidän arki on aina pyörinyt pääsääntöisesti lasten rytmien ympärillä, ja arjen rutiineita ylläpitävät ruoka-ajat sekä nukkuma-ajat. Tämän lisäksi vuorokauteen tietysti mahtuu lasten leikkihetkien ja ulkoilujen lisäksi paljon kotitöitä, joista kuitenkin mielelläni kannan vastuun ja koen suoriutuvani suhteellisen nopeasti.
Onko kotiäitiys rankkaa?
Valehtelisin jos väittäisin, että ei ole. Toisinaan se nimittäin on. Etenkin, mikäli lapsilla syystä tai toisesta on huonompi vaihe nukkumisten kanssa, on oma olo usein väsynyt ja pinna kiristyy. Tähän yhtälöön kun lisätään sisarusten riitely, oman ajan puute ja silmissä kasvavat pyykki- ja tiskivuoret on todellinen soppa valmis. Lisäksi kotiäiti on tietyllä tapaa koko ajan hälytysvalmiudessa ja vastuussa muista. Eli kyllä, myös kotiäitiys on hetkittäin rankkaa. Mutta siitä huolimatta sitäkin antoisampaa. Ja toki arjen kuormitus riippuu hyvin paljon tilanteesta ja lapsen luonteestakin, toiset lapset ovat luonnostaan aktiivisempia ja vaativampia kuin toiset. Osa äideistä kokee myös kotitöiden kasautumisen kuormittavaksi, mutta kuten jo sanottu niin itse koen niiden hoituvan lasten hoidon sivussa hieman huomaamattakin. Toki minulla on myös omat rutiinini kotitöiden helpottamiseksi. Teen esimerkiksi ruokaa aina kerralla useammaksi päiväksi, teen pikaisen imuroinnin päivittäin ja kuivaan pyykit kuivausrummussa. Näin koen voivani vapauttaa arjessa aikaa muille, itselleni tärkeämmille asioille.
Ja kyllä varmasti itsellänikin alkaisi seinät kaatua päälle, jos viettäisimme enemmän aikaa kotona oleillen ilman kummempaa ohjelmaa. Olen kuitenkin mahduttanut päiviimme paljon mukavaa tekemistä sekä rutiineja, jotka tekevät arjestamme mielekästä. Käymme paljon leikkipuistoissa, kirjastossa, uimahallissa ja muissa harrastuksissa sekä tietysti ulkoilemme paljon päivittäin. Tämän lisäksi erityisesti viime kuukausina olen yrittänyt mahduttaa arkeen aiempaa enemmän sosiaalisia kontakteja paitsi itselleni, erityisesti lapsille.
Kaikesta huolimatta kotiäitiys on ihanaa
Olen kuitenkin myös sitä mieltä, että kotiäitiys on ihanaa. Meillä pian neljä vuotta täyttävä esikoinenkin on edelleen kotihoidossa, ja olen sitä mieltä että hän ehtii kyllä elämänsä aikana olla päiväkodissa ja koulussa vielä kyllästymiseen asti. Nykyisin varhaiskasvatuskin on onneksi todella tasokasta, ja en missään nimessä väitä että päiväkoti olisi etenkään tämän ikäiselle lapselle yhtään huonompi paikka kuin koti. En siis allekirjoita miltään osin näkemystä siitä, että päiväkoti nykypäivänä olisi paikka johon lapsi viedään ikään kuin säilöön jotta vanhempi pääsee töihin. Meidän perheelle on kuitenkin ollut luonteva ratkaisu, että olen lasten kanssa kotona ja sitten aikanaan he menevät kaikki samaan aikaan hoitoon kun minä palaan töihin.
Kotiäitiydessä parasta on seurata omien lasten kasvua ja kehitystä joka päivä läheltä. On ihanaa ihmetellä maailmaa heidän kanssaan, ja opetella uusia taitoja. Nautin suuresti arjestani kotiäitinä.
