AJATUKSIA LASTEN IKÄEROSTA
Olen varmasti aiemminkin kertonut, että olen aina tiennyt haluavani lapsia. Sen lisäksi olen tiennyt haluavani useamman lapsen, ja suhteellisen pienellä ikäerolla. Nykyisin tuntuu olevan yleistä, että lapsille halutaan hiukan isompi ikäero. Enkä vähättele sitä lainkaan, varmasti tietyllä tapaa on helpompaa kun talossa ei ole montaa ihan pientä taaperoa. Meillä aiemmat lapset ovat syntyneet kalenterivuosittain tarkasteltuna kahden vuoden välein: 2017, 2019 ja 2021. Nyt tämä meidän pienin tulee syntymään 2024. Lasten ikäero on asia, joka jakaa mielipiteitä ja puhututtaa. Jokaisella on asiasta oma kokemuksensa. Mikä on sopiva ikäero lapsille? Mitä ajattelen lasten ikäerosta, ja ylipäätään arjesta näin monen alle kouluikäisen lapsen kanssa?
Esikoisen ja keskimmäisen kohdalla minulle oli aina selvää, että haluan mahdollisimman pienen ikäeron. Heille tuli lopulta ikäeroa vuosi ja kahdeksan kuukautta. Toisaalta en olisi pistänyt pahakseni pienemmästäkään ikäerosta, mutta esikoisen vauvavuoteen mahtui monenlaista kuten talon rakennus ja häät. Lisäksi koin velvollisuudekseni palata töihin vanhempainvapaiden välissä. Lopullisen päätöksen lasten ikäerosta teki kuitenkin oman hormonitoimintani palautuminen, joka kesti lähemmäs vuoden. Raskauduin siis uudelleen käytännössä heti, kun se oli mahdollista. Tämä ikäero oli lopulta aivan ihana! Vaikka talossa oli samaan aikaan kaksi alle kaksivuotiasta, asettui arki hyvin nopeasti uomiinsa. Esikoinen oppi kuivaksi pian vauvan syntymän jälkeen, joten vaipparalli helpotti nopeasti. Ylipäätään siirtymä yhdestä lapsesta kahteen lapseen oli todella sulava.
Toisen synnytyksen jälkeen kierto tasaantui jälleen siinä noin vuoden kuluttua synnytyksestä. Arki lasten kanssa oli mukavaa, ja heidän kanssaan pystyi jo ihan eri tavalla tehdä asioita ja käydä paikoissa. Jatkuva vaipparalli ja imetys olivat hiukan tasaantuneet, ja arjessa oli selkeät rytmit. tässä vaiheessa kolmannen lapsen suhteen ajatuksena oli, että asiaa voitaisiin pohtia keskimmäisen ollessa noin parin vuoden ikäinen. Usean asian summana sitten kuitenkin tulimme toisiin ajatuksiin, ja keskimmäiselle ja kuopukselle tuli ikäeroa lopulta kaksi vuotta ja kolme kuukautta. Arki kolmen pienen lapsen kanssa oli tietysti aika kiireistä, ja toisinaan tuntui että kädet oli jatkuvasti täynnä. Toisaalta lapsista oli ja on valtavasti seuraa toisilleen.
Kuopuksen synnytyksen jälkeen keho otti selkeästi hiukan kauemmin aikaa palautuakseen. Toki imetys myös teki oman osansa hormonitoiminnan suhteen, ja kuukautiskiertoa ei vain näkynyt eikä kuulunut. Lopulta kierron palautumisessa kesti varsin kauan, peräti puolitoista vuotta. Kierto palasi lopulta vasta imetyksen loputtua kokonaan. En ollut koskaan kuullut, että kenelläkään muulla kierron tasaantuminen olisi ottanut niin kauan aikaa, ja siksi puhuin asiasta jo silloin avoimesti blogissa. Melko pian kierron tasaantumisen jälkeen raskauduin uudelleen, ja kuopukselle ja tulevalle neloselle tulee ikäeroa noin kaksi ja puoli vuotta. Miltä tämä ikäero sitten nyt ajatuksen tuntuu?
Rehellisesti en juurikaan ollut ajatellut asiaa suuremmin. Ennen kuin kuopuksen ensimmäiset uhman häivähdykset ilmoittivat olemassaolostaan. Todentotta, meillähän alkaa jälleen talossa olla uhmaikäinen. Juuri kun vauva on syntymässä. Mihin sitä onkaan tullut ryhdyttyä? Toisaalta uskon, ettei neljäs lapsi enää lisää arjen työmäärää niin merkittävästi, ja luotan hänen sulautuvan mukavasti osaksi arkeamme. Ja sitäpaitsi esikoisen aloittaessa eskarin ja sitten myöhemmin syksyllä koulun ollaan jälleen tietyllä tapaa arjessa samassa tilanteessa kuin kuopuksen syntyessä kun arkisin kotona on kaksi isompaa lasta ja vauva. Tällä hetkellä olo ikäeron suhteen on siis varsin luottavainen, vaikka samalla kyllä uskon uhman tuovan tällä kertaa oman lisämausteensa pikkuvauva-aikaan. Kaikesta kuitenkin selvitään, tavalla tai toisella.
Tulevaisuus neljän lapsen perheenä tuntuu kutkuttavalta. Vaikka tiedostan, että edessä voi olla kiireisiä hetkiä ja haasteita neljän pienen lapsen kanssa, en kuitenkaan malta odottaa miten jokainen lapsi tuo oman persoonansa ja luonteensa osaksi perheemme arkea. Näen tulevan ajan myös mahdollisuutena oppia lisää itsestäni ja omista voimavaroistani vanhempana. Jokaisessa ikävaiheessa ja ikäerossa on omat haasteensa ja opetuksensa, ja neljän lapsen perheessä saan varmasti kokea monenlaisia iloisia hetkiä sekä jakaa arjen haasteet lasteni kanssa. Vaikka päivät voivat olla kiireisiä ja joskus haasteellisia, on lohdullista tietää, että olen ympäröity rakastavalla perheelläni. Vaikka neljän lapsen arki voi olla vilkasta, on ilo nähdä kuinka he kasvavat ja kehittyvät yhdessä. Uskon vahvasti siihen, että perheemme on vahvempi jokaisen uuden jäsenen myötä ja olen valtavan kiitollinen kaikesta mitä olemme yhdessä kokeneet ja vielä koemme tulevaisuudessa. Elämä neljän lapsen kanssa on seikkailu, ja odotan innolla mitä se vielä tuo tullessaan.
