VAUVAVUOSI PUOLESSA VÄLISSÄ
Ja niin vaan on meidän toinenkin vauvavuosi nyt puolessa välissä! Käytännössähän se tarkoittaa sitä, että täysimetys päättyi ja aloitimme kiinteät sormiruokaillen. Lisäksi Minea alkaa pikkuhiljaa istumaan sekä liikkumaan, ja hampaitakin on jo kovaa vauhtia tulossa! Ja puolivuotiskuvaus oli tietenkin toteutettava, tässä postauksessa pääsette vähän näkemään maistiaisia meidän puolivuotiskuvista.
Meidän puolivuotiskuvissa halusin ottaa melko samanlaisia, aika pelkistettyjä kuvia kuin esikoisen kanssakin. On jotenkin ihanaa hiukan verrata kuvia keskenään, ja todeta kuinka molemmat tytöt ovatkin aivan oman itsensä näköisiä! Ja saimpahan myös parit sisaruskuvat napattua samalla, kauaa ei kyllä taapero jaksanut siskoa kuvissa helliä ja viihdyttää. Mutta se on ihan ymmärrettävää, omien lapsien kuvaaminen kun tuntuu aina olevan haastavaa.
Meidän vauvavuoden ensimmäinen puolikas on ollut ihana. Paljon uuden opettelua ja uuteen arkeen sopeutumista, etenkin esikoiselle. Sofia onneksi on vielä sen verran pieni, ettei varmasti enää edes muista miltä tuntui olla ainoa lapsi. Hän hellii Mineaa, esittelee kovasti leluja ja auttaa monesti esimerkiksi vaipan vaihdossa. Eniten päänvaivaa aiheuttanut asia arjessa kahden pienen lapsen kanssa on päiväunet ja niiden rytmittäminen. Nyt ollaan onneksi päästy tilanteeseen, jossa Minea saa lounaan jälkeen yhdet pidemmät päiväunet. Loppupäivän unet ovatkin sitten vielä hieman hakusessa, ja hän ottaa joko yhdet tai kahdet unet vielä iltapäivällä/illalla. Ja yöunille nukuttaminen on myös selvästi asia, mitä en vaan äitinä osaa. Lapseni eivät osaa nukahtaa itse, ja Sofiakin vaatii edelleen nukutuksen ja herää useasti öisin.
Ja ikävin asiahan puolen vuoden iän saavuttamisessa on tietysti takaraivossa oleva ajatus siitä, että vanhempainvapaa hupenee pikkuhiljaa ja keväällä olisi aika palata takaisin työelämään. Ja tällä kertaa se ajatus tuntuu paljon kamalammalta kuin Sofian kohdalla, kun edessä on lasten päiväkotiin meneminen. Lisäksi Sofian kohdalla vanhempainvapaan päättyessä meillä oli jo toive toisesta lapsesta, joten tiesin, että pääsen pian nauttimaan kotiäitiydestä ja seuraamaan lasten kasvua ja kehitystä. Tästä syystä olenkin kovasti punninnut myös hoitovapaata vaihtoehtona, mutta vielä ei ole mitään lukkoon lyötyä päätöstä tehty.
