MILLAINEN ÄITI HALUAN OLLA?
Äitienpäivä laittaa ajattelemaan omaa äitiyttä, ja oikeastaan äitiyttä ylipäätään. Päällimmäisenä mieleen nousee tietysti kiitollisuus siitä, että ylipäätään on niin etuoikeutetussa asemassa että voi kutsua itseään äidiksi. Äitienpäivää edeltävä lapsettomien lauantai herättelee osaltaan entisestään ajattelemaan sitä, ettei mikään tässä maailmassa ole itsestään selvää. Ja se jos mikä laittaa rutistamaan nuo pienet ihmiset entistä tiukemmin syliin ja rakastamaan entistä kovempaa. Minkälainen äiti sitten haluan olla omille lapsilleni, ja millainen äiti on hyvä äiti?
Millainen äiti on hyvä äiti?
Monelle varmasti ensimmäisenä tulee tästä kysymyksestä mieleen se perinteinen pullantuoksuinen kotiäiti. On kuitenkin hienoa, että viime vuosina on havahduttu ravistelemaan normeja myös tällä saralla. Hyvän äidin määritelmä kun ei todellakaan ole yksiselitteinen, ja tietyllä tapaa uskon tai ainakin haluan uskoa siihen että perustarpeiden ja turvallisuuden ollessa reilassa jokainen äiti on paras äiti omalle lapselleen. Tapoja toteuttaa äitiyttä on varmasti yhtä paljon kuin äitejäkin. Tärkeintä on tarjota lapselle perusturvallisuus, sekä olla aidosti läsnä ja kuunnella ja huomioda lasta ja hänen tarpeitaan yksilönä. Kasvatus on toisinaan todella haastavaa työtä, joten haluankin sanoa jokaiselle äidille lohdutukseksi nämä sanat; teet varmasti parhaasi, ja se riittää.
Millainen äiti minä haluan olla?
Näin neljän vuoden kokemuksella äitiydestä koen jo löytäneeni jonkinlaiset suuntaviivat sen suhteen, millainen itse haluan olla äitinä. Joskus tulee mietittyä sitä, mitä toivoisin lasten aikuisina muistavan omasta lapsuudestaan. Uskon, että niin omalla kohdallani kuin yleisestikin tähän vaikuttaa paljon oma lapsuus. Monesti sitä haluaa tarjota lapsille sellaista, mitä ehkä itse on jäänyt lapsena kaipaamaan.
En usko enkä toivo lasten muistavan omasta lapsuudestaan yltäkylläisyyttä materian osalta, vaikka olen ehkä jollain tasolla itsekin halunnut tarjota lapsille sellaisia mahdollisuuksia ja asioita, joista ehkä itse lapsena vain haaveilin. Sen sijaan toivon heidän muistavan sen, kuinka meillä tehtiin ja touhuttiin. Ulkoiltiin, liikuttiin ja retkeiltiin. Luettiin yhdessä, ja askarreltiin. Toivon siis, että lapset muistavat sen kuinka olen antanut painoarvoa ja aikaa yhdessä tekemiselle.
Haluan myös olla äitinä lempeä, ja kärsivällinen. Sanottakoon kuitenkin, että perusluonteeltani olen todella kärsimätön. Äitiys on kuitenkin opettanut minulle paljon tälläkin saralla, mutta valmis en ole vieläkään. Yritän kuitenkin parhaani esimerkiksi uhmakohtausten ja muiden metkujen keskellä, ja se riittää. Haluan olla lapsilleni turvallinen, luotettava aikuinen jonka puoleen he tietävät voivansa kääntyä aina. Oli sitten kyseessä mikä tahansa elämän eteen tuoma haaste tai vastoinkäyminen, toivon voivani olla heidän tukenaan.
Haluan olla äiti, joka opettaa lapsilleen että on hyväksyttävää pitää huolta itsestään ja omista rajoistaan. Sillä mikään ei ole tärkeämpää kuin oma hyvinvointi, ja jos ei pidä itse huolta jaksamisestaan ja rajoistaan, jää helposti muiden jalkoihin.
Haluan olla äiti, joka opettaa lapsille mikä on oikein ja mikä väärin. En kuitenkaan kannata liiallista tien siloittelua, vaan toivon lasteni oppivan kestämään myös pettymyksiä joita elämässä koituu jokaisen meidän tielle vääjäämättä. Toivon, että pystyisin myös todella opettamaan lapsilleni että virheiden tekeminen ei ole maailman loppu, ja kaikki me teemme joskus virheitä. Haluan opettaa, että omien virheidensä myöntäminen ja anteeksi pyytäminen on tärkeää eikä tee kenestäkään epäonnistunutta. Kannatan tasa-arvoa, ja haluan kasvattaa myös lapseni kunnioittamaan muita ihmisiä yksilöinä riippumatta heidän taustoistaan tai piirteistään.
Haluan olla äiti, joka kunnioittaa lapsiaan yksilönä. Huolehtii heidän oikeuksistaan. Rakastaa ja on läsnä. Tarjota lapsilleni hyvät edellytykset kasvaa tasapainoisiksi, kunnianhimoisiksi, oman arvonsa tunteviksi ja itsenäisiksi yksilöiksi jotka kuitenkin ottavat muut ihmiset huomioon ja tunnistavat omat tunteensa ja herkkyytensä.
Lisää meidän perhearkea pääset seuraamaan päivittäin instassa!
LUE MYÖS:
KUULUUKO PERHEARJEN OLLA AINAISTA SELVIYTYMISTÄ?
OLEN ÄITI – MITÄ MUUTA?
ISYYS MEIDÄN PERHEESSÄ
