Jokainen äiti varmasti allerkirjoittaa sen, että lapsen kävelemään oppiminen on yksi tärkeimmistä ja jännittävimmistä vaiheista vanhemmuudessa. Ainakin pienten lasten vanhemmuudessa. Monet vanhemmat odottavat innokkaasti lapsensa ensimmäisiä askeleita, ja kun ne vihdoin tapahtuvat, on se todella erityinen hetki. Ja tuo ihana hetki koitti meillä kolmannen kerran reilu viikko sitten, taaperon ollessa 1v 6kk ikäinen. Niin ihanaa ja jännittävää!
Meillä aiemmat lapset ovat lähteneet kävelemään hieman aiemmin, jo heti reilun vuoden iässä. Tämä kolmas tyyppi oli hiukan eri maata. Hän on luonteeltaan varsin rauhallinen, mutta kuitenkin sen verran itsepäinen ettei ole juurikaan innostunut meidän houkuttelemana kävelyharjoituksiin. Hän on selvästi halunnut edetä asian kanssa omassa tahdissaan. Ja toki kolmantena lapsena hänellä ei ole myöskään luonnollisesti ole ollut kovinkaan suurta kiirettä asian kanssa; kyllä isosiskot palvelevat ja viihdyttävät!
Ennen 1v 6kk neuvolaa kävely oli toisinaan hiukan mielessä. En missään vaiheessa ollut taidon puuttumisesta huolissani, ja jo aika pitkään taito on ollut ihan tuloillaan. Taapero käveli todella hienosti tuen kanssa, kun sille päälle sattui. Houkuteltaessa hän heittäytyi maahan kiukuttelemaan. Ei toiminut. Parempi siis antaa lapsen harjoitella omassa tahdissaan. Tässä iässä monet lapset ovat jo varmasti vähintäänkin hyvin lähellä kävelemistä. Ehkä ottaneetkin jo joitakin askelia. Useat ehkä jo kävelevät varmoin askelin. Jokainen lapsi oppii omaan tahtiinsa. Neuvolassa lääkärin ensimmäinen kysymys taisi olla; ”hän varmasti kävelee jo?”. No, eipä kävellyt. Ja neuvolasta poistuttiinkin fysiopterapialähetteen kanssa. Tätä osasin tosin jo etukäteen aavistella, ja mielestäni on luonnollista että lähetteen saa 1v 6kk neuvolassa kun seuraava neuvolakäynti onkin sitten vasta 2v iässä jolloin asian kanssa ollaan jo aika lailla myöhässä. Fysioterapiaan saatiin aika aika pikaisesti, mutta ennen sitä tämä mini päättikin lähteä kävelemään!
Ihan kuten oltiin osattu jo aavistellakkin, ei kävelemään lähteminen tarvinnut kuin tietynlaisen oivalluksen ja rohkaistumisen. Taito kun löytyi jo. Tämä maaginen hetki tapahtui yhtenä iltana ulkoillessamme, kun taapero käveli useamman askeleen hiekkalaatikolle. Otti lapion käteen, ja kauhaisi hiekkaa. Kunnes tajusi itsekin tapahtuneen, tiputti lapion hiekkalaatikkoon ja kääntyi kannoillaan. Ja sitten hän lähti kävelemään. Hän käveli, käveli ja käveli. Koko pihan poikki, ja hoki mennessään: ”Tänne, tänne. Ehtii, ehtii”. Ja me muut kävelimme perässä. Voi ihana mini!
Jos lapsesi on kävelemässä ensimmäisiä askeleitaan, on tärkeää tarjota hänelle turvallinen ympäristö. Anna lapsen edetä omaan tahtiinsa ja rohkaise ilman painostusta. Anna lapsen harjoitella kävelyä tuen kanssa ja tue häntä kävelyssä. Voit myös rohkaista lapsesi kävelyä esimerkiksi laittamalla leluja hieman kauemmas, jotta lapsesi joutuu kävelemään noutaakseen ne. Tämä vinkki toimi ainakin meillä jossakin määrin, tai ainakin kunnes lapsi ymmärsi tulevansa ”huijatuksi”, jolloin hän laskeutui konttaamaan tavaroiden luo.
Muista myös, että lapsesi kävelytaidot kehittyvät ja paranevat ajan myötä. Lapsesi saattaa kaatua ja kompastua usein ensimmäisten kävelyaskelten aikana, mutta tämä on täysin normaalia. Varmista, että olet aina läsnä tukemassa lapsesi kävelyharjoituksia ja tarjoamassa hänelle rohkaisua ja tukea.
Lopuksi, on tärkeää muistaa, että jokainen lapsi kehittyy omaan tahtiinsa. Jotkut lapset kävelevät jo hyvin varhaisessa vaiheessa, kun taas toiset tarvitsevat enemmän aikaa ennen kuin he alkavat kävellä. Tärkeintä on tarjota lapsellesi turvallinen ympäristö ja tukea häntä hänen kehityksessään. Muista myös nauttia tästä jännittävästä vaiheesta lapsesi elämässä!
