ISYYS MEIDÄN PERHEESSÄ

Tänään vietetään isänpäivää, ja sen kunniaksi ajattelin kirjoittaa postauksen aiheesta, jota en juurikaan ole blogissa koskaan käsitellyt. Eli isyydestä ja siitä, millaista isyys meidän perheessä on ja mitä asioita isyydessä haluamme vaalia. Tässä postauksessa on myös ripaus puolisoni ääntä seassa, koska luonnollisesti omakohtaista kokemusta isyydestä minulla ei ole. Lisäksi postauksen loppuun esitin lapsille kysymyksiä isistä.

Jo heti tavattuani puolisoni tiesin, että hän tulee olemaan loistava isä. Hän on rauhallinen, ymmärtäväinen ja leikkisä. Ja läheisyys yksi asia mistä erityisesti pidän mieheni tavassa olla isä. Hän pitää lapsia paljon sylissä, näyttää avoimesti läheisyyttä ja rakkautta heille ja tietysti myös kertoo heille kuinka rakkaita he ovat. Meidän perheessä koetaan tärkeäksi, että isä on perheessä tasavertainen vanhempi siinä missä äitikin. Eli ollessaan isänsä kanssa lapset eivät ole hoidossa, vaan meillä isä osallistuu esimerkiksi vauvan hoitoon ja syöttämiseen parhaansa mukaan jo alusta asti. Yritämme arjessa parhaamme mukaan vaalia kiireetöntä yhdessä oloa.

Meillä lapsia koskevat päätökset ja kasvatukseen liittyvät linjaukset tehdään yhdessä, ja mahdollisista erimielisyyksistä tietysti keskustellaan ja perustellaan omat näkemyksemme. Onneksi suuremmista linjoista lasten kasvatuksen suhteen olemme olleet samaa mieltä, mutta kyllä tähän vuosien varrelle myös erimielisyyksiä on mahtunut. Vanhemmuudessa itselleni tärkeää on tietysti myös ollut vakaa luottamus toiseen vanhempaan ja siihen, että yhdessä sovituista asioista pidetään kiinni.

Meillä minä olen päävastuussa arjen pyörityksestä, ja siten myös luonnollisesti vietän enemmän aikaa lasten kanssa. Tästä syystä olen myös halunnut tuoda tietynlaista vapautta lasten ja isin yhteisiin hetkiin, eikä silloin kaikki asiat ehkä ole ihan niin justiinsa. Ei se ole niin vakavaa jos joskus hiukset jää harjaamatta tai viikonloppuisin aamu alkaa television katselulla ulkoilun sijaan.