Yksi varmasti vauvan odotuksessa mietityttävä asia on vauvavuoden uni. Kuinka meidän vauva nukkuu, vai nukkuuko se lainkaan? Tottuuko yöheräämisiin? Kuinka tiheän imun kaudet ja kaikenmaailman yöhulinat vaikuttavat perheen uneen? Entä mikä olisi hyvä nukkumajärjestely pienen vauvan kanssa? Perhepeti vai sivuvaunu? Vai nukkuisiko vauva kuitenkin omassa sängyssään? Tässä postauksessa kerron oman kokemukseni pienen vauvan nukkumisjärjestelyistä.
Sofian synnyttyä sain huokaista helpotuksesta. Peloistani huolimatta meille ei syntynyt itkevää koliikkivauvaa, vaan varsin hyvin nukkuva yksilö. Ennen Sofian syntymää olin sitä mieltä, että meillä ei perhepedissä nukuta. Pelkäsin että kierähdän vauvan päälle, tai että pian hän ei muualla suostuisi nukkumaankaan kuin vieressä. Ensimmäisinä kuukausina Sofia nukkui omassa pinnasängyssään, sillä hormonitoiminta piti oman väsymykseni poissa lukuisista yöherätyksistä huolimatta. Jossain kolmen kuukauden vaiheilla oli muutaman viikon jakso, kun tiheän imun kaudesta ja omasta väsymyksestäni johtuen Sofia nukkui koko yöt perhepedissä meidän välissä. Tilanteen rauhoituttua siirryimme kuitenkin takaisin järjestelyyn, jossa Sofia menee illalla omaan sänkyynsä nukkumaan mutta ensimmäisellä syötöllä otan hänet viereen. Tällä järjestelyllä meillä mennään edelleen, mutta pikkuhiljaa olisi aika siirtää Sofia koko yöksi omaan sänkyynsä nukkumaan sillä neiti on melko kova liikkumaan öisin ja pelkään, että hän ryömii meidän jalkopäähän ja sieltä putoaa lattialle. Viereen siirtäminen vain on ollut niin helppoa, kun meillä vielä syödään useamman kerran yössä ja vieressä ollessa syöttäminen ei ole vaatinut minulta eikä Sofialta täyttä valveilla oloa vaan se on sujunut leppoisasti unessa. Tällä hetkellä Sofia saattaa öisin täydestä unesta kammeta yht äkkiä itsensä seisomaan pinnasängyn laitaa vasten, eikä meinaa millään rauhoittua takaisin makuulle omaan sänkyyn. Sivuvaunu olisi varmasti kätevä vaihtoehto, mutta valitettavasti meidän pinnasängystä ei saa laitaa irti.
Myös liikkumaan lähteminen, seisomaan oppiminen ja hampaiden tulo on vaikuttanut meidän uniin. Toisinaan on hyvin levottomia ja hiukan itkuisiakin öitä, ja päiväunillekkin käyminen on haastavaa. Päiväunien kohdalla olen mennyt välillä sieltä mistä aita on matalin – mikäli rattaissa uni ei tule niin nukutan Sofian meidän sänkyyn viereen ja teen itse sängyssä koulujuttuja tai muita tietokonehommia sen aikaa kun Sofia nukkuu.
Vaikka yöherätyksiin tottuukin, niin kovasti jo odotan että saisin nukkua koko yön heräämättä. Tai vaikka edes kuusi tuntia. Uskon kuitenkin, että se yö koittaa silloin kun sitä vähiten osaan odottaa. Sofia on kuitenkin vasta kahdeksan kuukauden ikäinen, ja voi varmasti syödä nälkäänsä yöllä. Ja vauvan elämä on yhtä vaihetta vaiheen perään, ja nämä nukkumiskuviotkin tuntuvat muuttuvan hyvinkin ripeään tahtiin. Siinä missä kolme viikkoa sitten meillä nukahdettiin omaan sänkyyn ja yölläkin syötön jälkeen nukkuminen jatkui tarvittaessa kivuttomasti omassa sängyssä, on nukahtaminen tällä hetkellä melkoisen haastavaa.
Kuinka muissa vauvaperheissä nukutaan, entä milloin lapset alkoivat nukkumaan koko yön heräämättä?
