KUINKA AJATUKSENI HYVINVOINNISTA OVAT MUUTTUNEET?
Olen lapsesta saakka ollut kiinnostunut liikunnasta varsin monipuolisesti, vaikken varsinaisesti olekaan liikunnallisesta perheestä enkä koe, että minua oltaisiin lapsena suuresti kannustettu esimerkiksi kokeilemaan erilaisia liikunnallisia harrastuksia ainakaan samoissa määrin, kuin ehkä ikätovereitani. Olen kuitenkin nauttinut liikunnasta koko ikäni, tavalla tai toisella. Kiinnostus erityisesti kuntosaliharrastukseen heräsi ensimmäisen kerran yläasteikäisenä, kun koulun liikuntatunnilla kävimme tutustumassa paikalliseen kuntosaliin ja voimaharjoitteluun. Ammattikouluaikoina kiinnostus syveni siinä määrin, että hankin salikortin ja aloin treenaamaan muistaakseni noin 3 kertaa viikossa. Samoihin aikoihin sosiaalinen media alkoi kasvamaan, ja samalla laajentui käsitykseni hyvinvoinnista, kun löysin tieni erilaisten vaikuttajien sometileille sekä erilaisiin liikuntaa ja treenaamista käsitteleviin blogeihin. Monien muiden tavoin myös minä ammensin itseeni inspiraatiota sekä treenivinkkejä, ja fitnessbuumin saadessa erityisesti somessa tuulta alleen huomasin kiinnostuneeni entistä enemmän nimenomaan fitnessvaikuttajista. Tiedättehän te, kanaa ja riisiä, kuntosalia 5 kertaa viikossa ja aamuaerobiset tyhjällä vatsalla. #Fitnesslifestyle.
Olen kuitenkin kiitollinen, että vaikka ammensin itseeni tätä fitnessisältöä sosiaalisen median eri kanavista, pysyi oma tekemiseni kuitenkin realistisena. Vaikka ihannoin eväitä mukanaan kaikkialle kantavia, mahdollisesti jopa fitnesskilpailuihin valmistautuvia salimimmejä, osasin samalla myös elää omaa arkeani johon tuolloin sisältyi treenaamisen lisäksi opinnot sekä työt ravintola-alalla, kouluruokailut sekä myös viikonlopun kosteat illanvietot. En toki sano, että elämäni olisi tuolloin ollut kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kannalta kovinkaan optimaalista, tai että pidemmän päälle sen aikaisilla elintavoillani voisin kovinkaan hyvin, mutta ainakaan en esimerkiksi sairastunut syömishäiriöön tai tuonut muutenkaan näiden seuraamieni fitnessmimmien elämäntapoja omaan arkeeni. Fitnesskilpailuihin valmistautuminen kun on aivan eri asia, kuin terveellinen ja tasapainoinen elämäntapa. En toki sano, etteikö fitnesskilpailuihinkin voisi valmistautua järkevästi, mutta ainakaan en toivo kenenkään nuoren ottavan sosiaalisesta mediasta näitä pieniä pintaraapaisuja fitnesskilpailijoiden tai muiden huippu-urheilijoiden elintavoista omaan arkeensa. Nuorten, vasta aikuistumassa olevien ihmisten elämässä kun varmasti on paineita aivan riittävästi muutenkin, puhumattakaan jos pitäisi miettiä vaikkapa kaloreiden syklitystä, dieettejä tai tankkauspäiviä. Viimeaikoina aiheen tiimoilta on näkynyt useitakin nostoja suosittujen somevaikuttajien toimesta, mikä on mielestäni todella tärkeää. Hyvinvointi kun ei tarkoita riisiä, kanaa ja parsakaalia mealprepattuna muovikulhoihin, ja viittä väkisin väännettyä treeniä viikossa. Sen, jos jonkin olen oppinut viime vuosina. Hyvinvointia on se, että pidät itsestäsi huolta jaksaaksesi arjessa, ja voidaksesi nauttia vahvasta, ja toimivasta kehosta. En enää treenaa siksi, että saisin esimerkiksi isot pakarat ja hauikset, vaan siksi, että nautin siitä. Mutta toki valehtelisin jos väittäisin, ettei urheilullinen ulkomuoto miellyttäisi omaa silmää. Se ei vain enää ole päällimmäinen mielessäni oleva asia. Elämässä on niin paljon muita, tärkeämpiäkin asioita. En suorita hyvinvointia änkemällä kalenteriini viittä treeniä viikossa, koska niin on pakko tehdä, enhän muuten ole hyvinvoiva. En yritä elää huippu-urheilijan arkea, koska se ei ole millään lailla realistista eikä tarpeenmukaista. Olen aivan tavan tallaaja, ja nautin liikkumisesta.
Äitiys opetti minulle hyvinvoinnin syvimmän merkityksen
Yksi eniten minulle hyvinvoinnista opettaneista asioista elämässäni on varmasti äitiys. Äitiyden myötä ymmärsin, kuinka tärkeää kokonaisvaltainen hyvinvointi oikeasti on. Kuinka tärkeää on, että hyvinvoinnin kaikki osa-alueet ovat kunnossa. Kun pyramidista poistat jonkin tärkeistä osa-alueista, kokonaisuus horjuu. Ei välttämättä ole kokonaiskuormituksen ja palautumisen kannalta esimerkiksi kovinkaan järkevää vetää itseään piippuun viidellä treenikerralla viikossa, jos yöunet ovat kovin katkonaisia tai vähäisiä. Ja vastaavasti energiaa itsestään huolehtimiseen ja treenaamiseen ei välttämättä ole, mikäli säännöllinen ja ravitseva ruokailu ei ole kunnossa. Mutta ennen kaikkea koen, että äitiys on opettanut minulle sen, että pitämällä huolta itsestäni, jaksan olla myös parempi ihminen muille. Olen myös äitiyden myötä oppinut pysähtymään, ja kuuntelemaan kehoani. Onko olo väsynyt katkonaisten öiden vuoksi? Kaipaako kroppa nopeaa ja tehokasta HIIT treeniä, rauhallista hölköttelyä ulkoilmassa vai olisiko parasta pitää lepopäivä? On ihanaa, kun päivissä on tilaa liikunnalle, ja että voin liikkua oman fiiliksen mukaan juuri sillä tavalla, mikä milloinkin tuntuu hyvältä. Olen myös oppinut, että kiireisessä lapsiarjessa pienikin liike on parempi kuin ei mitään. Pidän kotitreenit lyhyinä, ja en hermostu, vaikka treeni jäisi suunniteltua lyhyemmäksi. Se on elämää, ja siihen on ollut pakko tottua, kun liikkuu pääasiassa lasten kanssa ja heidän ehdoillaan. Toki aktiivinen arki menevien lasten kanssa pitää myös huolen siitä, että täysin laakereilleen ei auta jäädä lepäämään, vaikkei varsinaista treeniä tulisikaan. Ja arkiaktiivisuushan on oikeastaan kaiken perusta. Olen erittäin kiitollinen, että nykypäivänä osaan nauttia liikunnasta ja hyvinvoinnista. Vastapainoksi osaan myös nauttia herkuttelusta ja lepäämisestä. Koen, että tämänhetkinen arkeni kotiäitinä kahden pienen lapsen kanssa on parasta mitä hyvinvoinnilleni on koskaan tapahtunut. Vaikka yöunet ehkä ovat hieman katkonaisia, on minulla aikaa ja tilaa liikkua, ja tehdä niitä asioita joista nautin. Toki kotiäitinä minulla varmasti on enemmän aikaa liikunnalle kuin esimerkiksi työssä käyvillä äideillä, mutta tässä täytyy myös ottaa huomioon arjen kokonaiskuormittavuus. Töissä käydessä kokonaiskuormitus voi kasvaa helposti liian suureksi, jos mukaan ynnätään vielä lapsiperherumba sekä monta kovatehoista treeniä viikossa. Ennen kaikkea kuitenkin koen tärkeäksi sen, että saan olla tukemassa ja kannustamassa omia lapsiani elämään aktiivista ja hyvinvoivaa elämää.
Loppuun vielä kertauksena asia, jota ei voi mielestäni liikaa korostaa; hyvinvointi ei ole joko tai, vaan sekä että. Se on valintoja, pieniä arkisia tekoja. Se, että valitset yhtenä päivänä viikosta kahvin kaveriksi pullan porkkanan sijasta, ei vähennä hyvinvointiasi. Hyvinvointia ei voi, eikä kannata suorittaa. Millään osa-alueella.
