KIITOS 2023

Vuosi on vierähtänyt huimaa vauhtia, ja on aika pysähtyä hetkeksi pohtimaan matkaani vuoden varrella. Tämä blogipostaus on katsaus menneeseen vuoteen, joka on ollut täynnä niin haasteita kuin ilonhetkiäkin. Haluan jakaa kanssanne kohtaamani haasteet ja saavutukset sekä kertoa kuulumiset niin arjen pyörteistä kuin suuremmistakin elämänmuutoksista. Miltä näytti vuosi 2023 pähkinänkuoressa?

Tammikuu
Loppuvuosi 2022 oli itselleni ehkä elämäni raskainta aikaa. Olin kokenut menetyksen loppuvuodesta, ja suru oli luonnollisesti alkuvuodestakin edelleen vahvasti läsnä. Hetkittäin tuntui helpommalta hengittää, kunnes suru jälleen hautasi alleen. Yritin pitää itsestäni huolta parhaalla mahdollisella tavalla, jotta pystyisin kasassa. Surusta huolimatta vuosi alkoi vauhdikkaasti. Heti tammikuun alusta aloitin virallisesti yrittäjänä. Yritystoiminnan onnistunut startti oli myös itselleni yksi selkeimmistä tavotteista tälle vuodelle. Heti tammikuun alussa päästiin myös nauttimaan laatuajasta puolison kanssa Järvisydämessä, ja pieni rauhoittuminen teki todella hyvää! Kuvasin sieltä myös pienen videon, jonka löydät täältä.

Helmikuu
Helmikuussa käytin edelleen paljon aikaa oman hyvinvointini vaalimiseen. Tein myös uusia juttuja, nimittäin aloitin twerk kurssin joka toi alkuvuoteen itselleni paljon iloa. Oli ihanaa päästä haastamaan itseään aivan uudella tavalla. Nautittiin talvesta lasten kanssa hiihtäen ja luistellen, ja se jos mikä oli mukavaa!

Maaliskuu
Maaliskuussa meidän kuopus täytti 1,5 vuotta. Talvi oli parhaimmillaan, ja oma olo alkoi tuntua aika virkeältä. Maaliskuu tuntuu ainakin näin jälkikäteen ajateltuna aika ”tavalliselta” kuukaudelta. Arki rullasi omalla painollaan. Maaliskuun lopussa käytiin myös aikuisten reissulla Tallinnassa pyörähtämässä.

Huhtikuu
Huhtikuussa olikin paljon mukavia juttuja luvassa. Vietin omia syntymäpäiviäni, ja kävimme koko perheen voimin lapsimessuilla. Lapsimessut on itselleni aina tosi odotettu juttu keväässä, ja sinne tulee lähdettyä vuosi toisensa jälkeen. Pääsin myös starttaamaan toden teolla pyöräilykauden lasten kanssa, ja pyöräilykärpänen puraisi jälleen toden teolla. Etenevä kevät toi tietysti vauhtia myös juoksuharrastukseen, ja laitoin myös blogin puolella jakoon omat vinkkini juoksuharrastuksen aloittamiseen.

Toukokuu
Toukokuussa meidän kuopus vihdoin ja viimein käveli jo kunnolla! Lähestyvä äitienpäivä ja äitiys ylipäätään oli paljon mielessä, olihan kyseessä ensimmäinen äitienpäivä ilman äitiä. Ja vaikka meillä ei ehkä koskaan mitenkään ruhtinaallisesti juhlittu äitienpäivää, oli mieli tietysti silti hiukan haikea. Toukokuu toi tietysti mukanaan myös toukotyöt. Lisäksi toukokuusta jäi päälimmäisenä mieleen myös esikoisen ensimmäiset ratsastuskilpailut, niin tärkeitä hetkiä!

Kesäkuu
Kesäkuu ja kesäloma. Mitä kesäkuu tuo ensimmäisenä mieleen? No tietysti ainakin juhannuksen! Meidän perheen kesä alkoi mukavasti. Tuntui merkitykselliseltä, että kyseessä oli viimeinen kesä ennen esikoisen eskarin alkua. Halusin ottaa kesästä ilon irti, ja tehdä lasten kanssa paljon ihania kesäjuttuja. Käytiin paljon leikkipuistoissa, uitiin ja nautittiin kesästä. Lapset pääsi myös ensimmäistä kertaa huvipuistoon, missä riitti kokemista koko perheelle. Touko-kesäkuussa taisi myös päättyä meidän kuopuksen yli 1,5 vuotta kestänyt imetystaipale. Pitkän imetyksen jälkeen hormonitoiminnan tasapainottuminen hiukan mietitytti, etenkin kun oltiin hetki sitten tehty päätös antaa neljännelle lapselle mahdollisuus. Ajatus tuntui kutkuttavalta.

Heinäkuu
Heinäkuusta päälimmäisenä jäi mieleen heti kuun alussa tehty positiivinen raskaustesti. Se aiheutti jälleen varsin ristiriitaisia tunteita, joihin osasin jo etukäteen varautua. Tehtiin myös kesälomareissu Ouluun, joka tosin sai hiukan surkean päätöksen kun viimeisenä lomapäivänä minä ja kuopus onnistuimme nappaamaan itsellemme jostakin vatsataudin. Kylpylä jäi siis tällä kertaa kokonaan kokematta. Heinäkuussa meidän keskimmäinen täytti neljä vuotta, ja juhlat olivat aivan ihanat.

Elokuu
Elokuussa koitti uusi arki, kun esikoisen kauan odotettu eskari alkoi. Ensimmäiset viikot uusien rutiinien ja lasten harrastusten kanssa olivat melkoista pyöritystä. Kalenteri tuntui jatkuvasti täydeltä, ja lisäksi toki lasten muuttunut keskinäinen dynamiikka toi arkeen omat haasteensa. Alkuraskauden väsymys toi toki myös oman lisämausteensa arkeen.

Syyskuu
Syyskuussa oli raskauden näkökulmasta jännittävä ja merkittävä etappi, nimittäin ensimmäinen ultra. Ultran jälkeen päästiin jakamaan ilouutiset. Päällimmäinen tunne oli valtava kiitollisuus siitä, että raskautuminen ylipäätään oli mahdollsita ja että tähän asti kaikki on mennyt hyvin. Tällä kertaa raskauden sisäistäminen ja siihen luottaminen tuntui aiempaa vaikeammalta, mikä teki alkuraskaudesta hiukan ristiriitaisen.

Lokakuu
Lokakuussa meidän kuopus täytti kaksi vuotta. Haikeaa ja ihanaa! Uusi arki rutiineineen tuntui jo helpottavan, ja vaikka väsymys oli edelleen ajoittain läsnä ei olo ollut enää lainkaan yhtä kuormittunut. Lokakuussa myös riitti menoa ja meininkiä, kun messuhulinaa oli luvassa ensin Tampereella KoneAgriassa ja sitten Helsingissä I love me messuilla. Oma mieli alkoi jo töiden sekä blogin joulukalenterin myötä kääntyä pikkuhiljaa jouluun päin, mikä tuntui ihanalta. Samaan aikaan pimenevä syksy ja lähestyvä surun vuosipäivä kuitenkin vaikuttivat omaan mieleeni.

Marraskuu
Heti marraskuun alussa oli kauan odotettu rakenneultra, sekä surun vuosipäivä. Samana päivänä tietenkin, kuinkas muutenkaan. Rakenneultrasta tosin onneksi sain vain hyviä uutisia, joka toi valtavaa lohtua. Kuukauden edetessä alkoi olla helpompi hengittää, ja myönsin itselleni että äidin kuoleman vuosipäivä oli tainnut lopulta olla mielessäni enemmän kuin ehkä olin tajunnutkaan. Marraskuuhun liittyi tietysti myös rakenneultran lisäksi muita kivoja juttuja, kuten esikoisen syntymäpäivät ja isänpäivä.

Joulukuu
Joulukuu meni tietysti jouluttaessa, kuinkas muutenkaan? Tuntui älyttömän ihanalta rauhoittua joulun viettoon, ja viettää aikaa oman perheen kanssa. Jolulukuussa blogissa pyöri perinteinen joulukalenteri, jonka sisältöjen parissa kädet olivat varsin täynnä työtä muun arjen ohella. Joulukuussa tulee myös paljon kelailtua mielessä kulunutta vuotta ja samaan aikaan hiukan suunniteltua tulevaa uutta vuotta. Päälimmäinen ajatus kuluneesta vuodesta on ehdottomasti kiitollisuus.

Kiitos 2023

Vuosi meni jälleen todella nopeasti. Muiden jakaessa vuoden saavutuksiaan tunsin hetken pientä alemmuutta. Sillä mitä itse olin saanut vuodessa aikaiseksi? Rehellisesti se oli ensimmäinen ajatukseni, kunnes tajusin että paljonkin. Suurin saavutus on ehdottomasti se, että olen järjissäni. Olen hyvinvoiva ja hyvä äiti. Takana on varmaan elämäni raskain vuosi. Vuosi surun kanssa. Samalla olen pyörittänyt arkea kolmen lapsen äitinä, edennyt opinnoissani tavoiteaikataulun mukaisesti ja pyörittänyt omaa yritystoimintaani. Kasvattanut sisälläni uutta elämää. Olen siis saanut aivan valtavasti aikaiseksi, ja voin ehdottomasti katsoa taaksepäin ylpeänä. Olen valtavan ylpeä itsestäni. Ja saan ollakin!

Vaikka matkaani on mahtunut myös haasteita ja menetystä, huomaan nyt, että olen myös vahvempi ja viisaampi kuin koskaan ennen. Olen oppinut arvostamaan pieniä hetkiä ja ilonaiheita, jotka aiemmin saattoivat jäädä huomaamatta kiireen keskellä.
Yrittäjyys on tuonut elämääni monia uusia mahdollisuuksia. Olen oppinut, että vaikka elämässä tulee vastaan vaikeuksia, niistä selviää, ja ne voivat jopa avata uusia ovia. Opintoni ovat vieneet osaamistani eteenpäin, ja vaikka matka tuntuu toisinaan pitkältä, olen kiitollinen jokaisesta opitusta asiasta. Kolmen lapsen äitinä olen oppinut olemaan kärsivällinen ja joustava. Jokainen päivä on erilainen, ja jokainen lapseni tarvitsee omanlaisensa lähestymistavan. Olen oppinut arvostamaan perhettäni entistä enemmän, sillä he ovat olleet tukenani vaikeimpina hetkinäni.

Näin ollen, vaikka vuodessa on ollut surua ja vaikeuksia, se on myös ollut täynnä voittoja, kasvua ja rakkautta. Olen valmis astumaan uuteen vuoteen kiitollisena menneestä ja odottavaisena tulevasta.