AJATUKSIA LASTEN IKÄEROSTA
Mulle on aina ollut selvää, että haluan lapsia. Sen lisäksi halusin lapsia suhteellisen nuorena, ja pienellä ikäerolla. Meidän lapset ovat kalenterivuosien mukaan syntynyt suhteellisen tasaisesti kahden vuoden ikäerolla. Esikoinen syntyi 2017, keskimmäinen 2019 ja kuopus 2021. Tarkalleen esikoisella ja keskimmäisellä on ikäeroa vuosi ja kahdeksan kuukautta, ja keskimmäisellä ja kuopuksella puolestaan kaksi vuotta ja kolme kuukautta. Mitä ajattelen lasten ikäerosta, ja onko arki rankkaa kolmen alle viisi vuotiaan lapsen kanssa? Tekisinkö jotain toisin, jos nyt saisin valita?
Lue myös: KUINKA ÄITIYS JA ELÄMÄ MUUTTUI TOISEN LAPSEN MYÖTÄ? & ”NO, JOKO TEILLE TULEE KOLMAS LAPSI?” Ajatuksia lapsiluvusta
Ennen lapsien syntymää ajattelin aina, että haluan ainakin kaksi ensimmäistä lasta pienellä ikäerolla. Ehkä se on osittain omasta lapsuudesta peräisin, minulla ja veljelläni kun on vuosi ikäeroa. Esikoisen syntymän jälkeen en muista ajatelleeni asiaa kuitenkaan sen suuremmin, tai haikailleeni toista lasta heti perään esikoisen synnyttyä. Tähän toki vaikutti varmasti myös moni olosuhteisiin liittyvä asia, sillä olin juuri ennen esikoisen syntymää aloittanut uudessa työpaikassa ja koin velvollisuudeksi palata töihin. Sen lisäksi olimme aikeissa viettää häitä esikoisen ollessa yhdeksän kuukauden ikäinen, enkä jostain syystä kokenut haluavani olla raskaana tuolloin. Tästä syystä ajatus toisesta lapsesta lykättiin suosiolla häiden jälkeiseen aikaan. Ja todellisuudessa oikeastaan yhtään pienempi ikäero ei olisi meidän tilanteessa ollut edes mahdollinen, sillä omalla kohdallani imetys pitää huolen siitä että hormonitoimintani ei todellakaan toimi normaalisti pian synnytyksen jälkeen, ja kuukautiseni palasivatkin ensimmäisen raskauden jälkeen vasta siinä häiden tienoilla. Lopulta siis päädyimme saamaan toisen lapsen vuoden ja kahdeksan kuukauden ikäerolla.
Vuoden ja kahdeksan kuukauden ikäero oli oikein passeli. Esikoinen oppi kuivaksi pian vauvan syntymän jälkeen, ja arkea rytmitti lasten uni- ja ruokarytmit. Hyppy yhdestä lapsesta kahteen ei siis ollut kovinkaan suuri. Etenkin kun sain opintoni purkkiin juuri ennen toisen lapsen syntymää ja pystyin keskittymään äitiyteen täysillä. Arki oli ihanaa, vaikka toki tietysti tietyllä tapaa hektistä. Tässä vaiheessa ajatuksena oli, että ajatusta kolmannesta lapsesta alettaisiin kypsytellä keskimmäisen ollessa siinä kahden-kolmen ikävuoden tienoilla. No, muutaman asian summana päätimmekin sitten toisin. Toisaalta oli hurjaa, että arki lasten kanssa alkoi juuri hieman helpottaa, kun toinenkin lapsi oppi puhumaan ja kävelemään. Heidän kanssaan pystyi jo ihan eri tavalla käydä paikoissa ja tehdä asioita kuin vauvan kanssa. Ei tarvinnut ihan jatkuvasti olla vaihtamassa vaippaa eikä imettämässä. Oli tietynlainen vapaus. Kriiseilinkin hieman sitä, että onko aivan hullun hommaa hypätä uudestaan lähtöruutuun ja aloittaa kolmannen lapsen kanssa kaikki ikään kuin alusta. Olisiko arki kolmen alle viisi vuotiaan kanssa raskasta, etenkin kun vastasyntyneellä ja nelivuotiaalla esikoisella tarpeet luonnollisesti ovat hyvinkin erilaiset.
Nyt kun uutta arkea on elelty jo viiden kuukauden verran, alkavat asiat asettua uomiinsa pikkuhiljaa. Arki on mukavaa, ja lasten kanssa touhuaminen on juuri sitä mistä nautin tällä hetkellä suunnattomasti. On ihanaa, kun esikoinen on selvästi kiinnostunut maailmasta aivan uudella tavalla ja pohtii asioita paljon. On ihanaa käydä hänen kanssaan läpi asioita maapallon synnystä, ihmiselämästä sekä luonnon kiertokulusta. Samaan aikaan toisella kädellä vauvaa hoitaen. Vaippoja vaihtaen, imettäen ja pyykäten. Esikoisesta on myös ihanan paljon arjessa apua, ja on ihanaa nähdä kuinka häntä kiinnostaa esimerkiksi ruoanlaitto. Keskimmäinen puolestaan on intohimoinen vauvan hoivaaja, ja vaihtaisi mielellään jopa kakkavaipat. Vaipparallia tässä onkin jo eletty nelisen vuotta, ja hetkittäin jopa kahden lapsen kanssa samanaikaisesti. Huh. Siitä huolimatta koen, että keskimäärin kahden vuoden ikäero lapsilla on edelleenkin tosi jees. Heidän tarpeissaan ei ole valtavan suurta kontrastia. Kunhan ruoka- ja uniajoista pidetään kiinni, arki rullaa oikein kivasti. Päivittäin opimme yhdessä uutta ja keksimme kehittävää puuhaa.
Toisaalta, eihän minulla ole kokemusta esimerkiksi pienemmästä tai isommasta ikäerosta lasten välillä. Uskon kuitenkin, että jokaisessa asiassa on omat hyvät sekä huonot puolensa. Ja varmasti jokainen kokee omien lastensa ikäeron lähtökohtaisesti hyväksi, en ainakaan ole kuullut suurempia valitusvirsiä asian tiimoilta kenenkään suusta. Minä nautin meidän lasten suhteellisen pienistä ikäeroista, ja on ihanaa että heistä on tietyllä tapaa seuraa toisilleen. Ja tähän pikkulapsiarkeen on jo niin tottunut, että muutaman vuoden lisäpyöritys tätä karusellia kolmannen lapsen myötä ei tunnu enää juuri missään.
