Jokainen vähänkään blogimaailmaa seuraava on varmasti nähnyt joskus postauksen, joka on otsikoitu: ”epäsuositut mielipiteeni”. Ensimmäistä kertaa ajattelin myös itse toteuttaa vastaavanlaisen postauksen, tällä kertaa keskittyen äitiyteen ja perheeseen liittyviin mielipiteisiini. Äitiys on varmasti asia, joka jakaa paljon mielipiteitä. Vauvan kanssa on taatusti aivan yhtä monta tapaa toimia, kuin on äitejä ja vauvojakin. On siis varmasti sanomattakin selvää, että näissä asioissa ei varmasti ole olemassa oikeaa tai väärää, ja tässä postauksessa nimensä mukaisesti jaan omia mielipiteitäni. En myöskään millään tavalla seiso somekulttuurin mukanaan tuoman toisten toimintatapojen tuomitsemisen takana, vaan olen sitä mieltä, että jokainen vanhempi varmasti tekee juuri omaan arkeensa ja omalle perheelleen sopivat valinnat vanhemmuuteen liittyvissä asioissa. Tämän postauksen tarkoituksena ei siis ole tuoda omia toimintatapojani ja mielipiteitäni esiin ainoina, absoluuttisen oikeina tapoina toimia, vaan ehkä pikemminkin antaa teille hieman tartuntapintaa omista mielipiteistäni ja tavastani toteuttaa vanhemmuutta.
Jarrusukat ovat turha keksintö
En todellakaan ole ikinä keksinyt näiden funktiota? Meillä ainakin lapset ovat varsin hyvin pysyneet pystyssä tavallisillakin sukilla, ja koska jarrusukkia ei suositella käytettävän ulkokengissä, en ainakaan itse jaksa nähdä vaivaa ja vaihdella sukkia useita kertoja päivässä. Just saying.
Kiinteitä ei ole syytä aloittaa, ennen kuin valmiudet täyttyvät
Tämä etenkin tuntuu olevan asia, joka todella jakaa mielipiteitä. Itse kannatan tässä asiassa lapsentahtisuutta. Tyypillisesti vauvat alkavat osoittaa kiinnostusta kiinteisiin ruokiin noin 5-7 kuukauden iässä, ja on useita asioita jotka kertovat lapsen yksilöllisistä valmiuksista kiinteiden aloittamiseen riippumatta ruokailumenetelmästä. Ehkä konkreettisin näistä on se, että lapsi osaa istua itse tai tuettuna syöttötuolissa tai tukevassa pystyasennossa vanhemman sylissä. En vain yksinkertaisesti näe yhtäkään syytä, miksi työntäisin sosetta tai velliä vauvan suuhun, jolla ei ole minkäänlaisia valmiuksia kiinteiden ruokien käsittelyyn ja joka työntää valtaosan ruoasta kielellään saman tien ulos. On kuitenkin syytä huomioida, että nämä valmiudet pätevät täysiaikaisena ja -kokoisena syntyneisiin, perusterveisiin vauvoihin ja esimerkiksi keskosilla tilanne voi olla täysin eri. En myöskään tarkalleen tiedä, onko esimerkiksi heti 4 kuukauden iässä kiinteiden aloittamisella tutkimustulosten mukaan esimerkiksi merkitystä allergioiden syntymisen kannalta verrattuna 6 kuukauden iässä aloitettuihin kiinteisiin. Mene ja tiedä.
Lue myös: SORMIRUOKAILU – ALKUKANTAISTA SOTKEMISTA?
Jos perheessä on useampia lapsia, kuuluu myös isompien lasten olla kotona äidin äitiysloman ajan
Toki tässäkin asiassa on yhtä monia tapoja toimia, kuin on perheitäkin. Ja on tietysti täysin ymmärrettävää, että erityisen vilkkaat tai muuten erityistarpeiset lapset ovat tilanne erikseen, ja joissakin tapauksissa esimerkiksi osa-aikainen varhaiskasvatus on hyvä tapa varjella vanhempien voimavaroja ja antaa lapselle hänelle sopivia, kaivattuja virikkeitä ja sosiaalisia kontakteja. Mutta esimerkiksi meidän tilanteessa, jossa oma jaksamiseni ja voimavarani ovat vauvavuoden aikana olleet varsin hyvällä mallilla, en ole missään vaiheessa edes harkinnut laittaa esikoista päiväkotiin samalla kun olen kuopuksen kanssa kotona. Varmasti mikäli esimerkiksi lasten ikäero on hieman suurempi, tai isompi lapsi on ehtinyt jo aloittaa päiväkodissa ennen kuopuksen syntymää, kannattaa tilannetta harkita tapauskohtaisesti koska yhtäkkinen monipuolisista virikkeistä ja tutuista kavereista erottaminen voi varmasti tuntua lapsesta kurjalta.
Pienen vauvan iho ei tarvitse talkkia tai ylimääräisiä voiteita
Meillä esikoisen iho on pienestä vauvasta asti ollut atooppinen, mutta kuopuksen iho on ollut varsin helppohoitoinen ja vaivaton. Emme kuitenkaan kummallakaan tytöllä ole ikinä käyttänyt esimerkiksi talkkia, ja sitä taitaa edelleen olla jossakin kaapin perukoilla muutama purkki pölyttymässä. Hoitovoidetta tai sinkkivoidetta olen tarpeen vaatiessa käyttänyt hieman isomman vauvan pepun punoitukseen, mutta aika vähäisellä on senkin käyttö ollut. Mikä näiden kaikkien tuotteiden tarkoitus on?
Lue myös: UNIKOULU – NÄIN (EPÄ)ONNISTUT VIIKOSSA
Huudatusunikoulu on lähtökohtaisesti väärin
Tarvitseeko tätä edes perustella? Pieni lapsi lähtökohtaisesti itkee, koska kokee tarvitsevansa apua tarpeidensa täyttämiseksi. Oli kyseessä sitten nälkä, kylmä, tai turvattomuuden tunne. Ei pientä lasta kuulu jättää yksin huutamaan, vaikka kyllähän hän varmasti aikanaan väsyy itkuunsa ja nukahtaa tai lopettaa itkemisen, kun huomaa ettei hänen tarpeisiinsa vastata. Mutta onko lapsen yksin huudattaminen todella tarpeellista? Uni on yksi ihmisen perustarpeista, niin aikuisten kuin lastenkin. Itse kuitenkin kannatan ennemmin lempeitä menetelmiä lapsen nukkumaan opettelussa.
Lasten kuuluu ulkoilla päivittäin
Myös vesisateella. Meillä ulkoillaan pääsääntöisesti vähintään kerran päivässä + päiväkävely sekä lapset nukkuvat myös päiväunet ulkona. Pyrimme kuitenkin ulkoilemaan mieluiten useammankin kerran päivässä, joten on myös tärkeää että joka säälle löytyy sopivat varusteet ulkoilua varten, jottei ulkoilu ainakaan jää kiinni märistä sukista. Mikäli Suomen sääolosuhteissa ulkoilua harrastetaan vain päivinä, jolloin sää on poutainen ja hyvä, jää ulkoilkerrat melko vähiin.
Toppavaatteet eivät ole tarkoitettu autoiluun
Lähtökohtaisesti paksut toppavaatteet voivat olla turvaistuimessa turvallisuusriski mahdollisessa kolaritilanteessa. Toppavaatteet ovat paksut, ja näin ollen turvaistuimen vyöt eivät välttämättä kulje riittävän lähellä lapsen vartaloa eivätkä kiristy tarpeeksi. Lisäksi vaatteiden pinta voi olla varsin liukas, joka edesauttaa turvavöiden luiskahtamista pois paikoiltaan. Meillä lapset eivät kulje autossa toppavaatteissa, vaan esimerkiksi ohuessa merinohaalarissa. Toki meillä on autossa polttoainekäyttöinen lisälämmitin, joten lapsia ei tarvitse viedä kylmään autoon. Tarvittaessa käytämme sitten autossa lisälämmikkeenä vilttejä.
