”NO, JOKO TEILLE TULEE KOLMAS LAPSI?” Ajatuksia lapsiluvusta

Usein nykypäivänä kahden lapsen perhe tuntuu olevan se optimitilanne. Normi, johon kaikkien tulisi pyrkiä. Kaksilapsisen perheen elämä on vielä suhteellisen vaivatonta; lapset mahtuvat vaivattomasti tavalliseen henkilöautoon, ja kädet sekä kahden vanhemman syli riittävät täydellisesti kahdelle lapselle. Kolme lastahan on nykypäivänä jo lähestulkoon suurperhe, jotakin normaalista poikkeavaa. Ensimmäisen lapsen jälkeen ehkä myös helposti uskalletaan kysyä haaveista toisen lapsen suhteen, mutta entäs sitten kun onkin kaksi lasta, onko ok kysyä, että jokos se kolmas pienokainen on haaveissa?

Meidän lähimmäiset ovat kyllä avoimesti uskaltaneet kysyä asiasta, koska ainakin itse olen ollut varsin avoin asian suhteen. Olen aina tiennyt haluavani nykymittapuulla ”ison perheen”, ja kuinka ihanaa olisikaan kun jaloissa pyörisi useampi pikkuinen hääräämässä. Järjellä ajateltuna luulen kuitenkin, että ehkä kolme lasta olisi hyvä määrä. Meillä on tällä hetkellä kaksi maailman ihaninta tytärtä, ja mikäli luonto jostain syystä päättää asian puolestamme, olen täysin tyytyväinen myös tämän hetkiseen tilanteeseen. Mielessäni kuitenkin toivon, että saan kokea raskauden ja vauva-arjen vielä kerran.

Sofian vauvavuoden loppupuolella tiesimme jo, että sopiva aika toiselle lapselle olisi pian käsillä. Halusimme lapset suhteellisen pienellä ikäerolla, ja itselläni toiveissa oli alle kahden vuoden ikäero. Ja näin meidän perheeseen sitten syntyikin toinen pienokainen esikoisen ollessa vuoden ja kahdeksan kuukauden ikäinen. No, milloinkas sitten olisi kolmannen lapsen aika? Rehellisesti sanottuna en ole täysin varma. Kaipaan toki pikkuvauva-aikaa, ja koska molempien tyttöjen raskaudet olivat suhteellisen helppoa, ikävöin myös raskausaikaa jonkin verran. Lisäksi ajatus hirvittävän suuresta ikäerosta ei tunnu omalla kohdalla hyvältä ajatukselta. Jokainen vanhempi ja perhe toki kokee tämänkin asian eri tavalla. Kolmas lapsi aiheuttaa myös minussa hieman ristiriitaisia tunnelmia, koska luulen että kolmannen lapsen kohdalla meidän lapsiluku saattaisi olla jo täynnä. En siis halua toisaalta kiirehtiä asian kanssa, koska ajatus kolmannen raskauden ja vauva-ajan ”säästelemisestä” kutkuttaa, mutta toisaalta haluan kokea raskauden mahdollisimman pian uudelleen. Ristiriitaista, eikö?

Yksi suurimmista lapsihaaveisiin liittyvistä päänvaivoista on kuitenkin työelämä. Olen molempien raskauksien kohdalla tuntetut raskausaikana, sekä etenkin vauvavuotena tietynlaista ”syyllisyyttä” siitä, että olen pois työelämästä. Etenkin, kun ensimmäisen äitiysloman jälkeen ehdin olla töissä vain alle vuoden. Mutta niinhän se vähän taitaa olla, että oikeaa aikaa lasten hankkimiselle ei ole ja erityisesti äiti tulee aina olemaan jollakin tavalla jostain poissa. Lasten saaminen on myös asia, mikä tietyllä tapaa ei kuulu kenellekkään muulle, kuin lapsen vanhemmille. Ainakaan itse en koe oikeudekseni arvostella tai olla jotakin mieltä muiden mielipiteistä liittyen lasten saamisen ajankohtaan.

Vielä ei siis ainakaan tiedettävästi ole kolmatta lasta tiedossa ihan lähitulevaisuudessa, mutta kovasti toivon että tämän haaveen aika vielä koittaa.