Se on vain vaihe – mutta miten jaksan tämän vaiheen?

Tämä tuttu lohdutuslause lausutaan hyvää tarkoittaen, ehkä hymyillen, joskus jopa olkapäätä taputtaen. Usein se pitääkin paikkansa – lapset kasvavat, opettelevat uusia taitoja ja siirtyvät kehitysvaiheesta toiseen. Mutta siinä hetkessä, kun unet ovat pirstaleina, lapsi heittäytyy lattialle ruokakaupan kassajonossa tai taapero herää joka yö kello 3, tuo lause voi tuntua yhtä aikaa toivolta ja turhautumiselta.

Meidän perheessä on samaan aikaan koululainen, 5-vuotias, 3-vuotias ja vauva. Jokaisella on omat tarpeensa ja haasteensa. Vielä hetki sitten vauva heräili öisin, 3-vuotias harjoitteli rajojen kokeilua ja itsenäisyyttä, 5-vuotias elää itsenäistymoisen ja suurten tunteiden vaihetta ja koululaisella alkoi olla omia huoliaan koulumaailmassa. Ei ihmekään, että arki voi toisissa hetkissä tuntua hiukan selviytymiseltä. Tai ainakin loputtomalta aikataulujen yhteensovittamiselta. Ja kun mukaan lisätään pienet ja suuret konfliktit sekä vauvan yöheräilyt niin tekee mieli hiukan huokaista. Mutta jossain kaiken keskellä kuitenkin tajusin, että vaikka jokainen vaihe tuo omat haasteensa, tuovat ne myös omat ainutlaatuiset hetkensä. Ilon, kasvun ja läheisyyden, jotka ovat yhtä todellisia kuin väsymys ja turhautuminen.

Mutta miten ihmeessä jaksaa ne vaiheet, jotka tuntuvat loputtomilta? Tässä muutama ajatus tueksi.

Lue myös: Kuuluuko perhearjen olla ainaista selviytymistä?

Hyväksy, että juuri nyt on raskasta

On täysin ymmärrettävää, että väsymys ja turhautuminen tuntuvat voimakkailta. Kun joku muistuttaa, että kyseessä on vaihe, se ei tarkoita, ettei tunteitasi saisi ottaa vakavasti. Päinvastoin! Anna itsellesi lupa sanoa ääneen: ”Tämä on todella rankkaa juuri nyt.” Sen myöntäminen ei tee sinusta huonoa vanhempaa – se tekee sinusta inhimillisen.

Keskity siihen, mikä auttaa juuri tänään

Kun väsyttää ja pinna on kireällä, ei tarvitse ratkaista koko elämää. Mieti vain yhtä asiaa, joka voisi helpottaa tätä päivää. Voitko tilata ruoat kotiin? Voitko pyytää apua kumppanilta, ystävältä tai isovanhemmilta? Voitko antaa itsellesi luvan tinkiä jostakin? Joskus pienikin muutos voi keventää oloa.

Pidä kiinni omasta jaksamisestasi

Klisee, mutta totta: et voi kaataa tyhjästä kupista. Pienikin itsestä huolehtiminen voi auttaa. Onko mahdollista nukkua päiväunet, mennä kävelylle, juoda kahvi rauhassa tai edes hengittää syvään pari kertaa, kun tunnet ärsytyksen nousevan? Joskus jo pelkkä tieto siitä, että saat omaa aikaa vaikka vasta illalla, auttaa jaksamaan päivän läpi.

Vaiheet menevät ohi – mutta se ei tarkoita, että ne eivät olisi merkityksellisiä

Vaikka juuri nyt tuntuu raskaalta, tämä hetki on silti osa matkaa. Jossain kohtaa huomaat, että se taapero, joka heräsi joka yö, nukkuu yhtäkkiä aamuun asti. Että uhmaikäinen, joka huusi eteisessä, osaa nyt pukea itse. Ja että ne hetket, jotka tuntuivat loputtomilta, olivatkin vain välähdyksiä ajan virrassa.

Mutta juuri nyt, tässä hetkessä, sinun ei tarvitse ”vain odottaa, että se menee ohi.” Sinulla on oikeus hakea helpotusta ja pyytää tukea. Sinulla on oikeus olla väsynyt ja samalla toivoa parempaa. Ja ennen kaikkea: sinä teet ihan uskomattoman hyvää työtä. Tämä on vain vaihe – ja sinä selviät siitä. 💛

Kokemuksesta voin sanoa: vaiheita tulee ja menee – koko ajan

Neljän lapsen perheessä voin rehellisesti sanoa, että lähes aina on joku vaihe päällä. Kun yhdestä vaiheesta selvitään, toinen on jo ovella. Välillä tuntuu, että hengähdystaukoja ei juuri ole – mutta samalla olen oppinut, että vaiheet myös muuttuvat, joskus huomaamatta.

Tällä hetkellä meidän perheessä iso haaste on isompien lasten nukkumaanmeno. En tiedä, liittyykö se ikään, kouluun, pimeisiin iltoihin vai johonkin muuhun, mutta joka ilta tuntuu olevan oma taistelunsa. Uni ei tule, ajatukset pyörivät, ja iltarutiineista venyy helposti maraton.

Ja vaikka tiedän, että tämäkin on ”vain vaihe”, se ei tee siitä juuri nyt yhtään helpompaa. Mutta niin kuin aina ennenkin – kyllä tästäkin mennään läpi. Ja jonain päivänä, kun uusi vaihe alkaa, muistelen tätä ehkä huvittuneena.