Raskaudesta palautuminen on yksi varmasti monen tuoreen äidin mielessä pyörivistä asioista. Raskaudesta palautuminen on erittäin yksilöllistä, ja haluan painottaa että nämä ovat omia kokemuksiani ja ajatuksiani siitä, miltä kroppa tuntuu kun synnytyksestä on kulunut vuosi.
Viimeisen kolmen vuoden aikana olen ollut kaksi kertaa raskaana, ja painoni on vaihdellut jopa lähes 30kg verran. Nuoruusvuosina sekä aikuisiällä painoni on heitellyt hyvinkin paljon, ja tämä painon vaihtelu sekä raskaudet, synnytykset ja imetys ovat tehneet oman osansa kehoni koostumukselle sekä myös kehonkuvalle ja suhtautumiselleni omaan kroppaani. Synnytyksestä on nyt kulunut nyt hieman reilu vuosi. Yleensä yhdeksää kuukautta pidetään nyrkkisääntönä raskaudesta palautumiselle; raskaudesta palautuminen kestää yhtä kauan kuin itse raskaus. Aivan niin mustavalkoinen asia ei kuitenkaan ole, ja esimerkiksi imetys ja hormonitoiminnan muutokset voivat vaikuttaa kehoon vielä pitkään raskauden jälkeenkin.
Synnytyksestä palautuminen on itselleni ollut molemmissa raskaudessa melko optimaalista. Olen voinut synnytyksen jälkeen hyvin, palannut pian kevyen liikunnan pariin ja kuntouttanut kroppaa huolellisesti. Olen huolehtinut erkaumasta, ja aloittanut kovemmat treenit vasta vatsalihasten palauduttua. Synnytyksestä palautuminen ei todellakaan ole mikään nopeuskilpailu, ja kehoitan lämpimästi jokaista kuuntelemaan omaa kroppaa ja tarvittaessa tietysti myös konsultoimaan ammattilaista mieltä askarruttavissa asioissa palautumisen suhteen.
Lue myös: Näin olen palautunut synnytyksestä
Nyt viimeisten kuukausien aikana olen myös treenannut hyvin paljon, käyn vaunulenkeillä, hölkkään, pyöräilen ja teen erilaisia kotitreenejä sekä tietysti käyn myös kuntosalilla treenaamassa. Vastapainoksi sitten syön hyvin paljon monipuolista ja terveellistä ruokaa, mutta myös herkuttelen. Ja välillä herkuttelenkin oikein huolella. Tästä syystä kehoni ei ehkä aktiivisesta urheilusta huolimatta ole kaikista sporttisin tai vähärasvaisin, mutta tällä hetkellä se ei ole oma tavoitteeni. Liikun, koska rakastan sitä tunnetta jonka liikunta saa aikaan. Liikun, koska haluan omaa aikaa. Ja vastapainoksi sitten syön sitä mitä tekee mieli, koska se on mielestäni ihanan joustavaa. Kuulun myös niihin onnekkaisiin, jotka voivat imetysaikana herkutella huoletta ja silti raskauskilot karisevat melko nopeasti. Tämä ei kuitenkaan enää päde ehkä siinä vaiheessa, kun imetyskerrat vähenevät.
Tällä hetkellä oma kroppa tuntuu pääasiassa hyvältä. Olen tyytyväinen siihen, että minulla on keho joka on kykeneväinen liikkumaan ja ennen kaikkea jaksaa liikkua. En väitä, etteikö oma peilikuva ikinä ahdistaisi. Kyllä se ahdistaa. Kahden raskauden jälkeen vatsa on pehmeä ja pömpöttää. Mutta mitä sitten?
