MISTÄ HAAVEILEN JUURI NYT?
Hiljattain eräänä ihanan raikkaana, sateisena aamuna ennen aamu kuutta pyöräillessäni kuntosalille aloin miettimään haaveita. Koen, että olen nuoresta iästä huolimatta saavuttanut monia unelmiani, ja elän juuri nyt tietyllä tapaa unelmieni elämää. Kaikkien aikojen suurin haaveeni on ollut perhe. Ikioma perhe. Ihana puoliso, häät ja lapset. Ja nyt minulla on kaikki se. Mistä sitten haaveilen juuri nyt?
SUMMER BUCKET LIST 2022 & ”KAIKKIMULLEHETINYT” – MIKSI KAIKKEA EI VOI SAADA?
Mistä haaveilen juuri nyt?
Kesä on ihanaa aikaa. On ihana elää niin spontaania elämää, kun nyt lasten kanssa vain pystyy. Pakata lapset autoon tai pyöräkärryyn ja lähteä retkelle. Nautiskella. Ihastella kaunista luontoa. Olen juuri nyt todella onnellinen. Olen onnellinen ja kiitollinen siitä, että saan elää oman näköistä arkea ja nauttia tästä ajasta kun lapset ovat pieniä. Tiedostan, että tämä aika on todella ainutlaatuista ja hetket ohi kiitäviä. Ehkä osittain siksi havahduinkin pohtimaan unelmiani ja haaveitani. Haaveilenko oikeastaan mistään? Mitkä asiat oikeastaan edes ovat haaveilun arvoisia, ja onko haaveiden aina pakko olla valtavan suuria?
Haaveilen juuri nyt eniten siitä, että osaisin nauttia täysillä. Että osaisin iloita niistä pienistä hetkistä, kun lapset ylpeänä esittelevät kuinka osaavat seistä yhdellä jalalla tai ovat piirtäneet taideteoksen. Kun he aamulla tepastelevat pienillä jaloillaan meidän makuuhuoneeseen ja kysyvät, että onko jo aika herätä. Kun he ovat valtavan ylpeitä saadessaan osallistua arkisiin askareisiin. Onni kun kuitenkin loppuviimein löytyy juuri niistä pienistä arkisista asioista.
Voisin myös ehkä jollain tapaa sanoa haaveilevani vapaudesta. Mutta sitten en kuitenkaan. Meidän kolmannen vauvan kasvaessa tietynlainen napanuora on myös alkanut pidentymään, eikä enää ole tarvetta olla aivan iholla ympäri vuorokauden. Se on ihanaa, mutta haikeaa. Toisinaan haaveilen siitä kuinka ihanaa olisi vain hetken mielijohteesta avata ovi, ja lähteä toteuttamaan itseään. Lähteä ihastelemaan auringonlaskua tai ottaa pyörä alle ja tehdä monen tunnin pyörälenkki. Olla vain minä.
Haaveilen myös yrittäjyydestä. Tiedostan, että yrittäjyyteen liittyy vapauden lisäksi paljon vastuuta. Kyllähän ne aina kulkevat käsi kädessä. Silti haaveilen yrittäjyyden tarjoamasta vapaudesta, ja siitä että saisin konkreettisesti nähdä omien käsieni jäljen sekä edistymiseni.
Haaveilen myös tietyllä tapaa keskeytyksettömästä ajasta. Siitä, että arkiset askareet eivät keskeytyisi jatkuvasti. Etenkin ajatustyön jatkuva keskeytyminen on itselleni toisinaan varsin kuormittavaa, ja saa aikaan tunteen kuin päässä olisi useita välilehtiä auki saman aikaisesti jatkuvalla syötöllä. Mutta tiedostan myös, että tämä on osa lapsiarkea ja varsin ohi menevää aivan kuten ne ihanat hetket kun lapset ovat pieniä.
Haaveilen lukemisesta. Asetin alkuvuodesta tavoitteeksi lukea 20 kirjaa tänä vuonna, ja aika hyvällä mallilla tämä tavoite alkaa kyllä ollakin. Silti etenkin kesäisin haaveilen ihanan rauhallisista lukutuokioista, joita lapsiarjessa on tarjolla varsin vähän. Kuinka ihanaa olisi vaikka istua terassilla kahvikupin kera ja uppoutua hyvän kirjan pariin. Valitettavan usein iltaisin lasten mentyä nukkumaan tulee edelleen valittua somen selaaminen kirjan sijaan, joten ehkä tässä olisi hyvä kunnostautua.
Siinäpä tämän hetken haaveita. Joskus on ihana vain haaveilla, ja antaa mielen kulkea omia polkujaan.