Meidän vauva saavutti tällä viikolla kuukauden iän, aika hurjaa! Vastahan oli pienen laskettu aika, ja vastahan hän syntyi kuusi päivää lasketun ajan jälkeen. Ja nyt hän on jo todella kuukauden ikäinen, eli vauva-arkeen on ehditty nyt totuttelemaan hetken verran. Samaan aikaan tuntuu hullulta, että meidän pieni vastasyntynyt on jo kuukauden ikäinen ja samalla tuntuu kuin hän olisi ollut aina osana meidän perhettä.
Kuukauden iässä meidän vauva on melko tyytyväinen tapaus. Hän nukkuu hyvin, syö ja kasvaa kovaa vauhtia. Hän katselee tarkasti kasvoja, ja tarkkailee muutenkin kiinnostuneena ympärillene hereillö ollessaan. Hän jaksaa jo olla hereillä hiukan pidempiä aikoja. Yleisesti ottaen hän on varsin tyytyväinen tapaus, ja ainakin toistaiseksi ollaan vältytty esimerkiksi masuvaivoilta. Ensimmäisen pienen nuhansa vauva tosin ehti sairastaa isompien lastenkin ollessa hieman flunssaisia, mutta onneksi päästiin pienellä nuhalla joka ei esimerkiksi juurikaan vaikuttanut vauvan uniinkaan.
Yönsä vauva nukkuu niin, että pääasiassa laitan hänet nukkumaan sivuvaunuun meidän sängyn viereen josta sitten ensimmäisellä syötöllä nostan hänet viereen. Siinä hän sitten nukkuu loppuyön aina välillä maitoa tankaten. Pääasiassa unipätkät ovat ehkä jotain tunnista reiluun kolmeen tuntiin. Rehellisesti sanottuna nyt kolmannella kerralla en ole juurikaan vaivautunut edes seurailemaan unipätkien pituutta.
Tytöt rakastavat vauvaa, ja on ihanaa seurata kuinka he päivittäin haluavat hoivata ja pitää vauvaa sylissä. Molemmat lapset myös kertovat rakastavansa vauvaa, kuinka söpöä! Raskausaikana hiukan ”pelkäsin”, että voiko kolmannella kerralla vauva-arki alkaa yhtä smoothisti kuin aiemmilla kerroilla, vai joko nyt saadaan osaksemme esimerkiksi mahavaivat tai koliikki. Toisin kuitenkin kävi, vauva on ihanan tyytyväinen ja arki kolmen lapsen kanssa rullaa kivasti. Ristiäisiä vietämme tämän kuun lopussa, ja on ihanaa päästä sitten vihdoin kutsumaan häntä nimellä.
