Tänään on äitienpäivä. Se on ihanaa. Aivan ihanaa! Ja ajattelin etukäteen, että ilman muuta päivä olisi ihana. Onko mitään tärkeämpää, kuin olla äiti? Tänä vuonna viikko viikolta ja päivä päivältä tämän sunnuntain lähestyessä havaitsin kuitenkin valtavaa haikeutta. Surua. Ennen kaikkea ikävää. Äitienpäivä on yksi niistä juhlapäivistä, joka varmasti herättää monenlaisia tunteita. Vaikka päivä onkin tarkoitettu juhlimaan äitiyttä ja kunnioittamaan äitejä, se voi myös olla vaikea päivä monille, jotka kärsivät lapsettomuudesta, ovat kokeneet vaikean äitisuhteen tai menettäneet äitinsä. Jälkimmäisestä syystä myös itselleni päivä tuntuu tänä vuonna erityisen ristiriitaiselta.
Lue myös: ÄN, YY, TEE NYT – ÄITIYDEN KILPAJUOKSU & KUN SURU KOSKETTAA
Olen valtavan onnekas saadessani olla äiti. Saadessani olla äiti kolmelle täydelliselle pienelle ihmiselle, joita rakastan koko sydämestäni. Samaan aikaan olen kuitenkin tänään surullinen ja ikävöin. Erityisesti omien lasten saamisen myötä äitienpäivä on keskittynyt aiempaakin enemmän omaan äitiyteeni. Eikä meillä kyllä rehellisesti lapsuuden perheessä erityisemmin vietetty juhlapyhiä kovinkaan erityisesti muutenkaan, eikä äitienpäivä varsinaisesti ollut poikkeus. Ei ollut äitienpäivän lounaita tai kakkukahveja, mummoa kyllä käytiin muistamassa. Onko minulla siis oikeutta surra niitä viettämättä jääneitä äitienpäiviä, joista osa jäi viettämättä itsestäni riippumattomista syistä ja osan jätin itse viettämättä? Oli tai ei, tänään oman valtavaa kiitollisuutta herättävän äitiyteni ohella ikävöin valtavasti.
Tänään monen ajatus kääntyy äitien ja äitiyden suuntaan. Äitiys ei kuitenkaan ole itsestäänselvyys kenellekkään meistä. Olen itse valtavan onnekas, enkä ole kärsinyt esimerkiksi lapsettomuudesta. En siis millään tasolla voi ymmärtää sen aiheuttamaa tuskaa. Vaikean äitisuhteen kokeneilla voi olla myös ristiriitaisia tunteita äitienpäivänä. He saattavat tuntea kaipausta äitiinsä, mutta samalla myös vihaa, katkeruutta ja pettymystä siitä, kuinka äiti on toiminut tai ollut poissaoleva elämässään. Tällaiset tunteet voivat tehdä äitienpäivästä erittäin tuskallisen ja ahdistavan.
Äitienpäivään voi liittyä vaikeita tunteita myös koettujen menetyksien kautta, kuten omalla kohdallani. Äitinsä menettäneiden suru voi olla erityisen voimakasta juuri tänä päivänä. Äitienpäivä tuo valtavasti muistoja ja tunteita pintaan, jotka saavat muistamaan äitiä. Tämä päivä voi myös olla erittäin haastava myös niille, jotka eivät ole saaneet hyvää äitisuhdetta. Se voi herättää tunteita menetyksestä ja kaipuusta yhteydestä äitiin. Äitienpäivä voi olla vaikea päivä monille ihmisille. On tärkeää olla herkkä muiden tunteille ja kunnioittaa heidän suruaan ja menetyksiään. On tärkeää muistaa, että kaikilla ei ole mahdollisuutta juhlistaa äitienpäivää ilolla. Jos tunnet surua, ahdistusta tai ikävää äitienpäivän aikaan, tiedä, että et ole yksin. Muista, että sinulla on oikeus tunteisiisi ja että tunteiden käsittely on tärkeää.
Tänä äitienpäivänä aion rutistaa nämä pienet ihmiset syliini entistäkin tiukemmin. Viimeisen puolen vuoden aikana olen yrittänyt ammentaa omasta surusta ja ikävästäni voimaa omaan äitiyteeni. Vaikka äiti onkin poissa, on hän usein läsnä ajatuksissani. Toisinaan mieleeni hiipii ajatuksia siitä, mitä hän toivoisi minun tekevän lasteni hyväksi. Mitä hän neuvoisi minua tekemään, jos hän olisi täällä? Ehkä voisin olla kärsivällisempi. Ehkä voisin olla rohkeampi. Tiedän, että äitini olisi ylpeä minusta ja siitä, millainen äiti olen omille lapsilleni. Silti toisinaan kaipaisin hänen ajatuksiaan ja neuvojaan.
Vaikka tänään kaipaus onkin kova, on näiden kolmen pienen lapsen äitiys elämäni parasta antia. He ovat minun aurinkoni. Tänä äitienpäivänä haluan muistuttaa kaikkia äitejä siitä, että teemme varmasti jokainen oman parhaamme lastemme hyväksi. Ja se on tarpeeksi. Ehkä välillä tuntuu, että emme ole tarpeeksi hyviä. Siitä huolimatta lapsemme näkevät meidät täydellisinä ja rakastavat meitä juuri sellaisina kuin olemme.
Ensimmäinen äiti, onnen täyttämä,
posket punaiset, silmät kiiltävät.
Hän pientä lastaan katselee,
rakkaus ja kiitollisuus sydämessään säteilee.
Toinen äiti, joka surua kantaa,
joka kaipaa lasta, jota ei koskaan saanutkaan.
Hän muistelee äidinrakkautta,
joka jätti hänet kaipaamaan.
Kolmas äiti, joka menettänyt on äitinsä,
joka kaipaa lämpöä, sanoja ja syliä.
Hän haluaa vain kuulla äidin äänen,
joka lohduttaisi häntä, joka sydäntä lämmittäisi.
Kaikki äidit, erilaisia, eri kohtaloita kantavat,
mutta yhdistää heitä äidinrakkaus syvällinen.
Se voima, joka antaa toivoa ja voimaa,
joka kannattelee läpi elämän kaikkina aikoina.
Äitiys on lahja, joka sydäntä lämmittää,
se tuo elämään iloa ja onnea.
Vaikka tiellä esteitä olisi,
äidinrakkaus on voima, joka voittaa kaiken.
