2024
Vuosi 2024 oli minulle ja meille täynnä elämää, suuria ja ikimuistoisia hetkiä ja arkisia iloja. Sellainen vuosi, jota muistellaan hymyssä suin. Vuoden alussa päätin, etten asettaisi itselleni tiukkoja tavoitteita vaan antaisin elämän kulkea omalla painollaan. Tämä päätös tuntui oikealta, sillä tulossa oli monia odotettuja ja yllätyksellisiä hetkiä, joita muistelen nyt jälkeenpäin lämmöllä. Nyt kurkataan läpi, millainen tämä vuosi oikein oli!
Tammikuussa juhlittiin vuoden vaihtumista rennossa merkeissä kotona. Vuoden alussa päätin, etten aseta vuodelle minkäänlaisia tavotteita. Tämä siitä syystä, että halusin jättää aidosti tilaa spontaaniudelle sekä tietysti myös keväällä alkavalle vauvavuodelle ja siitä nauttimiselle. Vuoden vaihtuessa ajatukset alkoivat kääntyä enemmän ja enemmän tulevaan vauvaan, koska hänen saapumisensa tuntui koko ajan konkreettisemmalta kun se tapahtuisikin ”ensi vuonna” sijaan ”tänä vuonna”. Sain vuoden vaihteessa päätökseen myös yritykseni ensimmäisen tilikauden, ja se tuntui merkitykselliseltä. Tammikuun lopulla päästiin myös viettämään kahdenkeskistä aikaa yhden yön reissulle Peurunkaan, ja korkkasin samalla Keski-Suomen hiihtoladut. Ja se jos mikä jännitti alamäkiä pelkäävää hiihtäjää, joka kaiken lisäksi on viimeisillään raskaalla. Selvisin kuitenkin hengissä! Tammikuussa käytiin myös odotusajan kuvauksissa koko perheen kanssa, ja muistoksi saatiin aivan ihania kuvia. Rahallinen panostus siis tosiaankin kannatti!
Helmikuussa nautittiin yhteistyön tiimoilta pienestä staycationista Tykkimäki Resortilla, ja voi kuinka lapset nauttikaan! Eelleen paikka nousee heidän puheissaan esille, ja he toivovat pääsevänsä sinne myös uudelleen. Helmikuussa leivottiin paljon, sillä innostuin kehittelemään peräti kolme erlaista laskiaspullareseptiä; laskiaispullat vadelmajogurtti-suklaatäytteellä, susu-minttutäytteellä sekä karamellisoidulla päärynällä & kardemummalla. Helmikuu nautittiin ihanasta talvesta. Hiihdettiin, luisteltiin ja pulkkailtiin. Ja muistan myös tunteneeni valtavaa kiitollisuutta siitä, että kehoni oli edelleen pystyvä ja olo jaksava raskaudesta huolimatta.
Maaliskuu – meidän kuopuksen syntymäkuukausi! Maaliskuun alku ei loppuraskaudesta huolimatta tuntunut mitenkään ikuisuudelta. Odottelin jo kovasti kevättä ja nautin viimeisistä hetkistä raskaana. Vietettiin hiihtolomaa lasten kanssa kotona, ja se tuntui juuri sopivan rauhalliselta. Maaliskuun puolen välin jälkeen synnytys alkoi olemaan jo lähellä, ja yhdeksän kuukauden odotusaika päättyi maailman ihanimman pienen pojan syntymään. Ja voi kuinka rakkauskuplassa olimmekaan koko loppu kuukauden – isosisarukset ottivat vauvan niin hyvin ja valtavalla innolla vastaan.
Huhtikuu oli tietysti täynnä vauvakuplaa ja vastasyntyneen tuoksua. Lähdin myös vauvan kanssa yhden yön reissuun Helsinkiin Lapsimessuille, ja se tuntui aivan lomalta! Vietin myös omia syntymäpäiviäni huhtikuussa, ja kevät teki jo kovaa vauhtia tuloaan. Liikunta tuntui synnytyksen jälkeen todella hyvältä, ja pääsin korkkaamaan kunnolla pyöräilykauden sekä käymään kuntoportaissa. Myös salitreenien pariin tein pikkuhiljaa paluuta. Synnytyksestä palautuminen ylipäänsä tuntui sujuvan omalla painollaan tosi mukavasti, mitä en todellakaan pidä itsestään selvyytenä neljännen synnytyksen jälkeen.
Toukokuussa kevät tuntui jo todella olevan täällä. Se tarkoitti meidän perheessä tietysti toukotöitä, mutta myös äitienpäivää sekä kuopuksen ristiäisiä. Kuopuksen ristiäisaamuna myös meidän esikoinen oppi vihdoin lukemaan, kiitos hänen päättäväisen luonteensa. Hän nimittäin koki palavan tarpeen saada lukea ennen ristiäisvieraiden saapumista kuopuksen nimi kirjaintaulusta, johon olin sen ristiäisiä varfen koristeeksi kirjoittanut. Heitin talviturkin ja intoilin alkavaa kasvukautta sekä kauan haaveilemaani kasvihuonetta jonka viimein sain. Toukokuun lopulla päättyi myös meidän esikoisen eskaritaival, joka tuntui omalla tavallaan haikealta. Vietettiin kesäloman alkajaisiksi lettukestejä, nam!
Kesäkuussa tehtiin päiväretkiä lähiseuduilla, ja käytiin esimerkiksi Lappeenrannan satamassa. Lisäksi kesälomalla päivät pitivät tietysti sisällään myös paljon rantapäiviä ja muuta kesäistä puuhaa. Lenkkeiltiin ja pyöräiltiin paljon lasten kanssa. Aloin myös haaveilemaan juoksutapahtumaan osallistumisesta, sillä askel tuntui synnytyksen jälkeen yllättävän kevyeltä ja juoksu kulki mukavasti. Juhannusta vietettiin kotona ystäväperheen kanssa, ja käytiin myös useamman vuoden tauon jälkeen katsomassa juhannuskokkoa kun metsäpalovaroitus (tai siis sen puuttuminen) sen mahdollisti. Kieputtiin päät pyörälle huvipuistossa ja käytiin Korkeasaaressa – ihania lomajuttuja!
Heinäkuussa tehtiin perinteinen kotimaan kesälomareissu, ja tällä kertaa suunnattiin Tampereelle ja Särkänniemeen. Pääsin myös osallistumaan juoksutapahtumaan – enkä mihin tahansa juoksutapahtumaan vaan polkujuoksukisoihin. Ja sitkeänä päätin tietysti juosta heti pisimmän 18km matkan, ja miten voittajafiilis tulikaan maaliviivan ylitettyäni! Heinäkuussa meidän pienempi neiti täytti viisi vuotta ja vietettiin ihana juhlapäivä ystävien ja läheisten kanssa. Puuhailtiin paljon kasvimaalla lasten kanssa, ja heinäkuun kääntyessä loppupuolelle alettiin myös pikkuhiljaa kääntää ajatuksia kohti koulun alkua.
Elokuussa se esikoisen koulutaival sitten viimein alkoi. Kyllähän hän sitä olikin jo ehtinyt odotella! Se tuntui merkitykselliseltä etapilta koko perheelle, ja koulun käynti lähti onneksi sujumaan tosi mukavasti. Elokuun lopussa käytiin myös Jyväskylässä konemessuilla, ja erityisesti meidän isompi poika oli tästä todella innoissaan. Elokuu ja syksy toi mukanaan arjen myös harrastuksien alkamisen myötä. Ja neljän lapsen perheessä niitähän riittää, mikä on omalla tavallaan ihanaa.
Syyskuu tuntui arkiselta. Ihanan arkiselta. Kuukausi oli todella lämmin, mikä mahdollisti tietysti pyöräilykauden jatkumisen ja kilometrejä kertyikin kiitettävä määrä lasten kanssa ja ilman. Saimme myös kaksi uutta perheenjäsentä, kun meille muutti ihanat pienet kaninpoikaset Tiuhti ja Viuhti. Syyskuussa meidän pieni kuopus täytti kuusi kuukautta, mikä tarkoitti kiinteiden aloittamista eli sormiruokailua. Vietettiin myös aika paljon aikaa metsässä sienestäen ja marjasten.
Lokakuu alkoi aivan ihanalla tavalla, kun meidän isompi poika täytti kolme vuotta. Synttäreiltä vietettiin työkoneteemalla ystävien ja perheen kanssa. Nautin arjesta ja kotoilusta, ja samalla oma tarmoni siirtyi puutarhatöistä sisälle ja suunnittelin pieniä sisustusjuttuja kotona. Vietettiin syyslomaa, ja lapsilla oli ihania syyslomatoiveita. Esikoinen toivoi uimahallireissua, pienempi neiti lastenohjelmia ja isompi poika hernekeittoa. Ja nämähän tietysti toteutettiin parhaamme mukaan, uimahallireissu tosin jäi nuhan takia välistä. Sen sijaan tehtiin ihana luontoretki lasten kanssa, isomman pojan sanoin kävimme ”nakkiretkellä”.
Marraskuussa saatiin ensilumi. Vietettiin halloweenia pienesti lasten kanssa. Maltillisesti koristeita ja pientä herkkua, niistä oli meidän halloween tehty. Marraskuu piti sisällään myös esikoisen syntymäpäivät sekä isänpäivän, joita vietetään aina päällekkäin. Palasin myös raskauden ja synnytyksen vuoksi tauolla olleen tankotanssiharrastuksen pariin, ja se tarjosi minulle ihanasti uusia haasteita. Osallistuin myös ensimmäistä kertaa korkokengillä tanssittavalle Pole Classic tunnille, ja innostuin tästä tankotanssin tyylisuunnasta paljon! Marraskuun loppupuolella aloin myös pikkuhiljaa innostumaan joulusta, lähinnä kausivalojen ja kynttilöiden osalta. Myös joulukuusi kaivettiin esille, ja lapset olivatkin jo odottaneet sitä innolla. Lähestyvä joulu toi ihanaa lämpöä omaan mielentilaani, jonka olin huomannut syksyn edetessä painuvan alaspäin kohti marraskuuta ja äidin kuolinpäivää. Pikkuhiljaa oli kuitenkin taas helpompi hengittää.
Joulukuu ja joulu – ihanaa! Koko joulukuun alku fiilisteltiin lasten kanssa lähestyvää joulua. Leivottiin pipareita, koristeltiin kotia ja kuunneltiin joulumusiikkia. Sain myös aherrettua syyslukukauden opintojaksot purkkiin kunnialla, vaikka toisinaan meinasi hiukan epätoivo iskeä. Joululoma alkoi, ja puuhastelimme lasten kanssa joulumuistamisia läheisille. Blogin joulukalenteri sekä työasiat pitivät omalta osaltaan kiireisenä, mutta onnistuin onneksi melko hyvin välttämään ”maailma valmiiksi ennen joulua” stressin. Aloin myös pikkuhiljaa kääntämään katsettani kohti tulevaa vuotta.
Vuosi 2024 jätti jälkeensä paljon upeita muistoja. Uudenlaista ymmärrystä elämän rytmeistä ja paljon kiitollisuutta siitä, miten ihanasti ja omalla painollaan asiat olivat sujuneet. Kiitollisin mielin siirryin alkaneeseen vuoteen 2025, ja innolla odotan mitä sillä on minulle annettavana.
