YSTÄVÄKIRJASSA MINÄ

Blogissa liikenne on viimeisen vuoden aikana kasvanut hurjasti, ja vaikka moni varmasti seuraakin minua myös instagramissa, ajattelin silti pitkästä aikaa pienen pintaraapaisun verran esitellä itseäni myös täällä blogin puolella. Ja mikäs olisikaan parempi tapa siihen, kuin vanha kunnon ystäväkirja! Ystäväkirjat oli kyllä ehdottomasti lapsuuden parasta antia. Tämä kyseinen aikuisten ystävänkirja haaste on bongattu alun perin Elli Leppiniemen blogista.

Lue myös: ONKO KOTIÄITIYS RANKKAA? & TAVOITTEET VUODELLE 2022

Nimi:  Jutta Eveliina Rantanen
Siviilisääty: Naimisissa
Asumismuoto: Omakotitalo maatilalla
Ammatti: Kokki. Koulutukseltani olen matkaili- ja palveluliiketoiminnan restonomi.
Työpaikka: Tällä hetkellä olen vanhempainvapaalla
Kiinalainen horoskooppi: Rotta
Harrastukset: Liikunta eri muodoissa. Juoksu, pyöräily, kuntosali. Myös kotitreenit ja hiihto maistuu. Valokuvaus, jota teen myös sivutyönä.
Periaatteeni: Pyrin tekemään päätöksiä itselleni ja itseäni varten, liikaa muiden mielipiteistä välittämättä. Tärkeintä on olla rehellinen itselleen.
Pohdin: Aivan liikaa. Kaikkea. Olen ikuinen jahkailija, anteeksi läheiset.
Pyrin: Nauttimaan hetkestä, etenkin nyt kun lapset on pieniä.
Rakastan: Kahvia. Ja nimenomaan hyvää kahvia. Ja kauramaidolla. Ikaffe on ehdoton ykkönen.
Haaveilen eniten: Just nyt haaveilen eniten pitkistä yöunista, hitaasta aamusta ja herkullisesta aamupalasta. Todellisuudessa tiedän että heräisin kuitenkin viimeistään ennen seitsemää, en vaan osaa enää nukkua pitkään.
Tarvitsen: Omaa aikaa. Etenkin näin kolmen lapsen kotiäitinä pieni hengähdys tekee toisinaan hyvää.
Pelkään: Että en muista nauttia riittävästi tästä pikkulapsiajasta. Lapset on pieniä niin vähän aikaa. Mielestäni sanonta ”päivät ovat pitkiä, mutta vuodet lyhyitä” kuvaa pikkulapsiaikaa osuvasti.
Kaipaan: Just nyt päiväunia. Ajatuksen tasolla ihanaa, mutta todellisuudessa en nykyisin osaa nukkua päiväunia eikä siihen oikeastaan tämän hetkisessä arjessa ole mahdollisuuttakaan, oli yö lasten kanssa sitten millainen tahansa. Ja todellisuudessa nukun kyllä ihan hyvin ja olen virkeä, mutta olihan ne päiväunet vauva kainalossa ihanaa aikaa ensimmäisen ja toisen lapsen kohdalla.
Murehdin: Toisinaan hiukan liikaa. Mulla on paha tapa murehtia asioita etukäteen, en aina osaa todellakaan luottaa siihen että asiat kyllä järjestyy tavalla tai toisella.
Kerään: Jos mieheltä kysytään niin kenkiä. Tai treenitrikoita.

Lempi…

Väri: Tällä hetkellä etenkin pukeutumisessa harmaa nappaa kovasti.
Vuodenaika: Syksy. Ruska ja vesisade on ihan parasta! Nautin kyllä kaikista vuodenajoista, ja etenkin ulkoilun kannalta jokaisessa vuodenajassa on hyvät puolensa.
Eläin: Hevonen. Ehkä siksi, että joitakin vuosia sitten hevosharrastus oli iso osa mun arkea. Myös koira voisi olla vastaukseni, meillä on aina ollut koira niin lapsuuden kodissa kuin nyt itselläni aikuisiälläkin.
Kirja: Apua tää on paha! Ehkä Sara Parikan itse tehty. Se on jotenkin tosi inspiroiva.
Elokuva: Katson tosi vähän elokuvia. Mutta etenkin nuoruudessa Harry Potter elokuvat oli iso juttu, ja mun on itse asiassa pitänyt vaikka kuinka kauan katsoa ne kaikki uudelleen. Ehkä vielä joskus löydän aikaa tälle.
Musiikkilaji: Yhtä musiikkilajia en osaa valita, mutta kuuntelen pääasiassa kotimaista musiikkia.
Numero: 3.
Asia minussa: Innostukseni, joka syttyy toisinaan todella nopeasti. Toisaalta osaan myös olla melko määrätietoinen ja periksiantamaton.
Ruoka: Pasta. Kaikki pastat on mun suosikkeja, erityisesti kanalla.
Juoma: Pepsi Max.
Lomakohde: Hmm, jos ulkomaan lomailusta puhutaan niin olen käynyt ainoastaan Venäjällä, Virossa, Ruotsissa ja Kanariansaarilla. Tällä hetkellä ehkä joku lämmin kohde kuulostaisi houkuttelevalta.
Kasvi: Kukista neilikka, pioni tai tulppaani. Mutta jos puhutaan huonekasveista niin mulle soveltuu parhaiten jokin helppohoitoinen kuten kaktus.
Säätila: Auringonpaiste. Auringosta saa vaan niin paljon energiaa.
Tapa viettää iltaa: Rauhallinen ilta kotona lasten kanssa saunoen.

Muuta

Onko sinulla salaisuuksia? Eikö kaikilla muka ole?
Millainen oli ensimmäinen tatuointisi tai lävistyksesi? Ensimmäinen lävistykseni oli huulilävistys, jonka otin yläasteikäisenä. Ensimmäisen, ja toistaiseksi ainoan tatuointini otin muistaakseni 17 vuotiaana.
Mitä tilaat baarissa? Hyvä kysymys, viimeisimmästä baarireissusta kun on jo useampi vuosi. Ehkä kuivan omenasiiderin.
Onko sinua siunattu parhaalla ystävällä? Kyllä on. Me ollaan tunnettu ihan lapsuudesta asti, ja vaikka ei aina ehditäkään olla kovinkaan aktiivisesti tekemisissä niin jutut jatkuu aina siitä mihin viimeksi jäätiin.
Mitä muuttaisit itsessäsi? Ehkä tasoittaisin hiukan tempperamenttista luonnettani. Ikä onneksi on tehnyt tässäkin asiassa tehtävänsä.

Kerro jotain siitä kun..

Olit kymmenen vuotta nykyistä nuorempi: Olin aika itsepäinen ja määrätietoinen teini. Elin aika tavallista nuoren elämää, mutta olin myös kyllä hyvin vastuullinen ja hoidin esimerkiksi koulun aina kunnialla.
Viimeksi koit romanttisen hetken: Lasten myötä ehkä sellainen ällösöpö romantiikka on vähän unohtunut, enkä nyt äkkiseltään osaa tähän vastata. Mutta kyllä iltaisin on silti aina ihanaa viettää kahden keskistä aikaa kun lapset on saatu nukkumaan.
Viimeksi sait jonkun nauramaan oikein kunnolla: Lapset saan nauramaan päivittäin, ja jos joku niin lasten riemu on ihanaa!
Linkitä biisi, joka on koskettanut sinua viimeksi: Tarkkaa kappaletta en muista, mutta Haloo Helsingin tuotantoa kuunnellessani yksi päivä koin jonkun biisin sanojen kolahtavan kunnolla. Kappaletta en vaan muista.