MILLAINEN ON MEIDÄN PUOLITOISTAVUOTIAS TAAPERO?
Minkälainen on meidän puolitoistavuotias taapero? Meidän pieni Sofia täytti tänään tasan puolitoista vuotta, voi että miten nopeasti aika meneekään! Ajattelin että sen kunniaksi nyt olisi hyvä aika kertoa blogissa hieman perusteellisemmin hänen kuulumisiaan, sekä käydä läpi uusimmat taidot 🙂 Ja lisäksi halusin samalla vilauttaa tännekkin näitä uusimpia neidistä räpsimiäni kuvia, joita tuli nappailtua uuden objektiivihankinnan jälkeen. Aivan ihania, vaikka itse sanonkin!
Kehitys 1-vuotiaasta 1,5 vuotiaaksi
Viimeksi Sofian kuulumisia käytiin läpi neidin 1-vuotissynttäreiden aikoihin. Tuolloin kirjoitin neidin olevan päättäväinen, aurinkoinen sekä lyhytpinnainen. Noihin aikoihin Sofia myös opetteli ahkerasti kävelyä, mutta ei kävellyt vielä ilman tukea. Lisäksi hän osasi syödä hieman lusikalla ja ymmärsi puhetta ja vastasi yksinkertaisiin kysymyksiin kuten ”missä Sofian kengät on?” hakemalla kengät.
Nyt puolitoistavuotiaana Sofia on edelleenkin päättäväinen, aurinkoinen ja erittäin lyhytpinnainen. Oma tahto on koko ajan korostunut enemmän ja enemmän, ja mikäli esimerkiksi leikit ei suju heti niin kuin neiti haluaisi niin hän osoittaa turhautumisensa kiljumalla tai huutamalla. Hän myös komentaa muita uhmakkaasti; ”anna, anna anna!”. Syöminen sujuu hienosti haarukalla ja lusikalla, eikä sotkua yleensä tule juuri lainkaan. Tästä on varmasti kiittäminen aktiivista sormiruokailua.
Reilun vuoden iässä Sofia lähti myös kävelemään, mikä etenkin julkisilla paikoilla ja ulkoillessa on ehkä päättäväisyyden kanssa hiukan huono yhdistelmä. Neiti kun saattaa yks kaks yllättäen sännätä puuhastelemaan omiaan, kuten toki varmaan kaikki tämän ikäiset tuppaavat tekemään. Saas nähdä kuinka äiti pysyy perässä, etenkin vauvan syntymän jälkeen.
Vuoden ja kolmen kuukauden iässä meillä myös luovuttiin tutista. Omista ennakkoluuloistani huolimatta tutista luopuminen sujui erittäin helposti, vaikka sillä ei ollutkaan unien kannalta mitään vaikutusta vaikka hieman niin toivoinkin. Tai ainakaan kovin merkittävää vaikutusta.
Arjessa Sofia on erittäin osallistuva, ja haluaa auttaa äitiä kaikessa. Teemmekin usein esimerkiksi ruokaa yhdessä, ja Sofia haluaisi kovasti osallistua kaikkeen sekoittamiseen ja pilkkomiseen. Lisäksi pyykinpesukoneen tai tiskikoneen piipatessa neiti hihkaisee ”piippaa” ja on heti paikalla tyhjentämässä tavaroita paikalleen. Hän myös osaa kerätä omia lelujaan pyydettäessä, usein vaan leikkiminen ja lelujen levittäminen kiinnostaa siivoamista enemmän.
Mutta entäs nukkuminen?
Meillä heräillään edelleen öisin. Ja herätessään Sofia joko kävelee meidän makuuhuoneeseen ja itkee lohduttomasti. Nykyään hän onneksi herää enää kerran yössä, joskus aamuyöllä. Aamuyön herätys ratkaistaan usein sillä, että otetaan neiti viereen ja nukutaan sitten vierekkäin loppuyö. Kovasti olen toivonut pääseväni täysiin yöuniin ennen vauvan syntymää, mutta olen ollut asian kanssa aivan liian saamaton eikä meillä sen vuoksi ole toteutettu mitään unikoulua. Tällä hetkellä en ota stressiä siitä, kuinka meidän nukkumisjärjestelyille käy vauvan synnyttyä vaan luotan siihen että eiköhän me kaikki jotenkin saada nukutuksi.
”Vauva, vauva!”
Yksi ihanimpia Sofian kehityksessä tapahtuneita asioita on se, kun hän nykyään katselee vatsaani ja hokee ”vauva, vauva”. Toisinaan hän jopa antaa vauvalle suukkoja tai hokee ”potkii”. Voi olla, että isosiskon suhtautuminen vauvaan vielä muuttuu synnytyksen jälkeen, kun hän ymmärtääkin että vauva oikeasti on tullut jäädäkseen 😀
