KUN MEILLÄ LUOVUTTIIN TUTISTA

Jo kauan aikaa on ollut ajatuksissa, että Sofia tulee luopumaan tutista hyvissä ajoin ennen puolentoista vuoden ikää. Tämä päätös juurtaa juurensa siihen, että nykyään tutista luopuminen suositellaan toteutettavaksi ennen kahden vuoden ikää. Toinen vahvasti päätökseen vaikuttanut asia on pikkusisaruksen syntymä kesällä, jolloin Sofia tulee olemaan noin puolitoistavuotias. Pitkään tutin pois jättämistä jahkailtiin, mutta lopulta siitä päästiin eroon yllättävän helposti ja melkein puoli vahingossa!

Nykyään suosituksena taitaa olla, että vauvalle annettaisiin tutti noin kahden viikon iässä. Sofia sai tutin jo aiemmin, lähes heti meidän kotiutumisen jälkeen sillä se auttoi häntä yöllä nukkumaan. Tiedän, että on olemassa perheitä jotka eivät lapselle halua antaa tuttia sekä myös lapsia jotka eivät tuttia ikinä huoli. Koen kuitenkin, että meillä tutti on tuonut lohtua hankalissa tilanteissa ja rauhoitellut vauvaa esimerkiksi öisin ja autoillessa.  Nykyään suosituksena tosiaan on, että tutista vieroittaminen tapahtuisi yksivuotis syntymäpäivien tienoilla niin, että se olisi käytössä vain nukahtamiseen ja kokonaan siitä päästäisiin eroon ihan viimeistään kaksivuotis syntymäpäivän tienoilla. Tutista vieroittaminen onkin sitten ihan oma lukunsa, toiset leikkaavat tutin rikki jotta lapsi ei sitä enää huolisi, ja isomman lapsen kanssa tutit voidaan yhdessä lahjoittaa pois. Itse kuitenkin koen, että näin pienen lapsen kanssa helpoin tapa oli yksinkertaisesti olla antamatta tuttia. Yksinkertaista, eikö?

Oma töihin paluuni jälkeen Sofia on alkanut syömään tuttia huomattavasti enemmän kuin kotihoidossa ollessa. Kotona Sofia söi tuttia lähinnä uniaikaan ja autossa, kun nykyään ”titoa” kaipailtiin huomattavasti useammin. Meillä oli alustavasti M:n kanssa puhetta, että pitäisikö tutista luopumista yrittää kun minulla oli tiedossa kolmen päivän vapaat. Ajatus kuitenkin unohtui, kun kutsuttiin meille kavereita illaksi kylään ja ajattelin, että Sofia ei malttaisi käydä uudessa tilanteessa nukkumaan ilman rakasta tuttia. Lauantaina kuitenkin aloitettiin autoilu ilman tuttia, ja se sujui yllättävän hienosti! Maanantaina, minun viimeisenä vapaa päivänäni päätin kuitenkin yrittää päiväunille nukuttamista ilman tuttia. Nappasin sen kuitenkin varmuudeksi mukaan, sillä olin aivan varma että huuto yltyy sietämättömäksi eikä päiväunista ole tietoakaan. Vaan toisimpa kävi! Neiti nukahti päiväunille aivan samassa ajassa kuin ilman tuttiakin. Päiväunien aikaan keräsin tutit jemmaan, mutta en heittänyt vielä roskiin asti koska edelleen olin varma että luopuminen ei voi käydä näin helposti ja yöunille käydessä varmasti tulee takapakkia.

Iltatoimien jälkeen ollaan usein katsottu vielä koko perheen voimin telkkaria olohuoneessa, ja tässä vaiheessa Sofia yleensä pyytää tuttia. Niin tälläkin kertaa, mutta kokeilin onneani ja vastasin neidille vain että ei meillä enää ole tuttia. Ja tämähän kelpasi selitykseksi! Sänkyyn mentäessä neiti hieman itkeskeli, mutta nukahti yöunillekkin samassa ajassa kuin ilman rakasta ”titoa”! Mikä työvoitto! Tällä hetkellä menossa on viides päivä ilman tuttia,  ja nukahtaminen on sujunut aivan yhtä helposti kuin tutin kanssakin. Muutamana ensimmäisenä yönä heräilyä oli tavallista enemmän, mutta nyt senkin kanssa ollaan päästy takaisin ”normaaliin”. Meillä heräillään edelleen noin kaksi kertaa yössä, ja todella toivon että ennen uuden pienokaisen syntymää saataisiin vihdoin kokonaiset yöt.

 

Missä iässä teillä on luovuttu tutista, ja kuinka se onnistui?