PERHEARJEN SUURIN HAASTE – MISTÄ AIKAA AJATUKSILLE?
Rakastan perhearkea. Rakastan sitä, kuinka lapset antaa elämään valtavan paljon. On ihanaa, kun talo on täynnä vilskettä. Vaikka rehellisesyyden nimissä on myönnettävä, että kyllähän ne jalan alle jäävät legopalikatkin toisinaan ottavat aivoon. Ja vanhemmuudessa, kuten varmasti kaikissa muissakin asioissa on omat kolikon kääntöpuolensa. Lapset antavat valtavan paljon, mutta kyllä vanhemmuus myös toisinaan ottaa paljon. Mikä sitten omasta mielestäni on yksi perhearjen suurimmista haasteista?
Voihan äitiaivot – kun loogiselle ajattelulle ei ole sijaa
Koen itselleni vanhemmuudessa ja etenkin kotiäitiydessä haastavimmaksi jatkuvat keskeytykset sekä ajatuksen juoksun jatkuvan katkeamisen. Toisinaan tuntuu, kuin päässä kuhisisi kokonainen muurahaispesä. Ajatuksia olisi paljon aina arjen aikataulutuksesta ja ruokasuunnittelusta työasioihin, mutta aikaa ajatuksille ei vain ole. Ajatus katkeilee milloin lasten toimesta, ja milloin ihan omasta toimesta. Kun ajatuksia kasaantuu, tuntuu että niihin on aiempaakin haastavampaa tarttua silloin kun sitä aikaa sattuisi kerrankin olemaan. Ehkä tämä sitten on sitä äitien kuuluisaa metatyötä. Pitäisi muistaa varata neuvola, tarkastaa onko lapsilla oikean kokoiset vaatteet ja kengät seuraavalle kaudelle ja mikäli ei, niin etsiä sopivat. Mistä ne kannattaa hankkia? Ainiin, mitähän huomenna syötäisiin. Osuukohan ensi viikon neuvola-aika hyvin yhteen lasten päiväunien kanssa? Ajatuksia on m i l j o o n a! Vähintään. Monelle lapsen saaneelle niin sanotut ”äitiaivot” on varmasti tuttu käsite, enkä väheksy sitä lainkaan. Äitiyden myötä olo voi toisinaan olle sumea ja asiat unohtuu. Kulkee eteenpäin niin sanotussa aivosumussa. Oma toiminta tuntuu yhtä johdonmukaiselta kuin alzheimer potilaan, tai itselleen diagnosoi vähintäänkin varhaisen iän dementian. Aina ajatus ei vain kulje, eikä sille ole aikaa. Turhauttavaa!
Toisinaan saatan itse havahtua ajatukseen, että mielessäni oli jokin ajatus mutta unohdin sen. Tiedättekö, ”nyt on hyvä resepti-idea, tämä täytyy testata!” tai arkisemmassa tapauksessa ”laitan nämä avaimet nyt tänne talteen, jotta en hukkaa niitä”. Ja arvaatteko, mikä molempien tapausten kohdalla oli lopputulema? Hetken päästä muistan ajatelleeni, mutta lopulta unohdan koko ajatuksen.
Olen huomannut, että itselleni helpoin tapa taklata tätä ongelmaa ja jatkuvaa ajatusten kasaantumista on ihan oikeasti tehdä asioille jotain. Tehdä listoja, ja hoitaa ne pienet mieleen juolahtavat sähköpostiin vastaamiset ja kauppalistan täydennykset heti. Muuten ne unohtuvat, tai kuormittavat mieltä turhaan. Täydellinenhän en toki ole itsekään, valehtelisin jos väittäisin että kirjaisin kaapista loppuvat ruoka-aineet sataprosenttisesti aina heti ylös. Ei, mutta pääasiassa pyrin sen tekemään helpottaakseni omaa arkeani. Kun hoidettavat asiat ovat konkreettisesti listattuna ylös, on helpompi pitää mieli tyhjänä ja keskittyä oleelliseen. Olla läsnä.
Ja ei, en kannusta ketään jatkuvaan suorittamisen kehään tai tavoittelemaan tietynlaista ehkä nykypäivänä varsin ihailtua ”pärjäämistä’, mutta mikäli sieltä löytyy muita joista toisinaan tuntuu että ajattelu on haastavaa ja aikaa vievää niin haluan vain sanoa, että ette ole yksin! Ja varmasti monen etenkin tuoreen vanhemman kohdalla mahdolliset yöheräilyt tekevät oman osansa ajatuksen takkuamiselle, mutta kannattaa muistaa että pienten lasten elämä on täynnä erilaisia vaiheita. Vaikka nyt tuntuisi raskaalta, niin kyllä se pian helpottaa. Tärkeintä on, että pyrit pitämänä itsestäsi huolta ja varaamaan riittävästi aikaa itsellesi – ja vaikka niille ajatuksille. Helpota arkeasi niiltä osin, kun se on mahdollista.
