AJATUKSIA SYNNYTYKSESTÄ
Laskettuun aikaan on enää tasan viikko, joten nyt alkaisi aivan viimeistään olla aika pohtia hieman tulevaa synnytystä. Samalla halusin tulla jakamaan näitä aivan ihania odotusajan kuvia, joita otin M:n avustuksella muutama viikko sitten. Minkälaisia ajatuksia minulla on lähestyvästä synnytyksestä, ja minkälainen kokemus aiempi synnytykseni oli? Odotusaika on mennyt todella nopeasti, ja raskaus on sujunut kaikin puolin hyvin. Tälläkin kertaa olen välttynyt suurimmilta vaivoilta sekä esimerkiksi alkuraskauden pahoinvoinnilta kokonaan. Olo on vieläkin suhteellisen virkeä, vaikka arki onkin kiireistä ja aktiivista vilkkaan taaperon kanssa. Viime päivät olen parhaani mukaan yrittänyt nauttia lämmöstä, ulkoilla sekä tarpeen ja tilaisuuden tullessa levätä.
Aiempi synnytyskokemukseni
Sofian synnytys marraskuussa 2017 oli ehkä kokonaiskestoltaan supistusten alkamisesta vauvan syliin saamiseen hiukan pitkä, sillä supistukset alkoivat maanantaina ja neiti syntyi torstaina. Ja kaiken lisäksi supistukset saivat minut oksentamaan, eli maanantaista torstaihin oli käytännössä syömättä sekä nukkumatta. Kaikesta huolimatta synnytys meni hyvin, ja on jäänyt minulle mieleen positiivisena kokemuksena. Synnytyskertomuksen pääset lukemaan tästä! Kivunlievityksenä käytin ilokaasua, joka auttoi aivan valtavasti! Tämän lisäksi otin hoitohenkilökunnan suosituksesta epiduraalin, joka mahdollisti makuuasennossa olemisen. Synnytyksen jälkeen en ollut lainkaan kipeä, toki hieman huonovointinen syömättömyydestä ja pitkästä valvomisesta johtuen. Kotiutumaan pääsimme kolmen vuorokauden iässä.
Toiveeni synnytykseen liittyen
Tällä kertaa toivon synnytyksen lähtevän käyntiin hieman vauhdikkaammin, mikä onkin uudelleen synnyttäjillä todennäköistä. Toivon, että synnytys käynnistyy ja etenee hyvin, ettei Sofian tarvitse olla hoidossa kamalan pitkää aikaa jo ennen kuin vauva edes syntyy. Ja toki oman jaksamisen kannaltakin synnytyksen sujuva eteneminen olisi kaikista paras vaihtoehto. Kivunlievitystä olen hieman pohtinut, ja tällä kertaa pyrin todella kuuntelemaan omaa oloani ja menemään sen mukaan. Näin etukäteen ajateltuna hyviltä vaihtoehdoilta kuulostavat amme sekä ilokaasu, mutta saas nähdä kuinka sitten tosipaikan tullen käy! Lisäksi minulla on toiveissa polikliininen synnytys, ja olemme keskustelleet asiasta neuvolassa useampaan otteeseen. Polikliininen synnytys tarkoitaa käytännössä nopeaa kotiutumista alle vuorokauden iässä, jolloin äidille ei varata vuodeosastolta lainkaan paikkaa vaan kotiutumaan pääsee suoraan synnytyssalista vähintään kuuden tunnin ikäisen vauvan kanssa. Raskauden kulku on ollut täysin normaali, ja esimerkiksi tarvittavat sokerirasituskokeet on otettu, joten polikliininen synnytys voisi senkin puolesta onnistua. Toki polikliinisen synnytyksen toteutuminen edellyttää, että synnytys etenee normaalisti ja vauva on täysin terve ja voi hyvin, sekä oma vointini on sen verran hyvä että pystyn kotiutumaan.
Jännittääkö?
Lähestyvä synnytys ei oikeastaan jännitä tai pelota, odotusaika on mennyt niin käsittämättömän vauhdilla ettei vauvan syntymää oikein osaa vielä edes kunnolla käsittää. Eniten jännittävä asia tällä hetkellä on Sofian suhtautuminen pikkusiskoon. Tällä hetkellä hän oikein innoissaan silittelee ja suukottelee vatsaa, ja toisinaan jopa puhuu vauvan hakemisesta kotiin, mutta uskon suhtautumisen hetkellisesti hieman muuttuvan sitten kun hän todella näkee mitä se vauvan syntyminen tarkoittaa. Uskon ja toivon kuitenkin, että kaikki menee hyvin niin synnytyksen kuin kotiutumisenkin suhteen, ja saadaan meidän arki kahden lapsen kanssa rullaamaan hienosti!