POLIKLIININEN SYNNYTYS – KUINKA KÄVI?

Tosiaan, kuten tässä synnytystä käsittelevässä postauksessa kerroinkin, oli minulla toiveissa polikliininen synnytys. Polikliininen synnytys kaikessa yksinkertaisuudessaan tarkoittaa että sairaalasta kotiudutaan alle 24 tunnin kuluttua lapsen syntymästä, minimi aika vauvan tarkkailuun taitaa olla tarkalleen ottaen kuusi tuntia. Polikliinisessä synntytyksellä äidille ei siis varata lainkaan vuodepaikkaa osastolta, vaan kotiutuminen tapahtuu suoraan synnytyssalista. Polikliinisen synnytyksen onnistumiselle on olemassa tarkat kriteerit kuten että vauvan pitää olla hyvävointinen, synnytyksen edetä normaalisti, raskauden olla säännöllinen  eikä synnytyksessä saa ilmetä infektioriskitekijöitä.

Omalla kohdallani neuvolassa sekä synnytyssairaalassa todettiin edellytysten polikliiniselle synnytykselle olevan kunnossa sillä raskaudessa ei ollut ilmennyt ongelmia, aiempi raskaus ja synnytys olivat säännöllisiä sekä sokerirasituskoe oli tehty raskauden aikana kahdesti. Neuvolasta laitettiin tieto polikliinisen synnytyksen toiveestani synnytyssairaalaan. Saapuessani synnytyssairaalaan otettiin minulta rutiininomaisesti otettava streptokokki B näyte. Harmikseni näyte kuitenkin todettiin positiiviseksi myös tälläkin kertaa (Sofian synnytyksessä oli aivan sama juttu.) joten minulle ilmoitettiin heti synnytyksen alkuvaiheessa, että polikliininen synnytys ei tule onnistumaan streptokokin vuoksi.  Tämä harmitti minua valtavasti, sillä toivoin todella kovasti että pääsisin mahdollisimman pian synnytyksen jälkeen kotiin oman perheen luokse toipumaan, mikäli vointini tämän synnytyksen jälkeen olisi yhtä hyvä kuin edellisessä synnytyksessä.

Synnytyskertomuksen lukeneet  tietävät, että vauvamme syntyi illalla hiukan ennen kuutta. Tämä tarkoittaa sitä, että polikliinisen synnytyksen kuuden tunnin varoaika olisi tullut täyteen yöllä eli lääkäri olisi tarkastanut vauvan kotiin lähtöä varten aamulla. Ensimmäisenä aamuna osastolla kysyin kuitenkin hoitajalta, olisiko meidän mahdollista päästä jo tänään kotiin. Hän lupasi selvittää asiaa, mutta sanoi varhaiselle kotiutumiselle asetettujen kriteerien olevan todella tiukat. Olin siis jo aivan varma että kotiotuminen ei onnistu streptokokin vuoksi. Ilokseni lastenlääkäri kuitenkin tarkisti vauvan aamupäivällä hänen ollessa reilusti alle 24:n tunnin ikäinen.  Lääkäri eikä osaston kätilöt löytäneet kotiutumisenlle mitään esteitä, joten pääsin lopulta kuitenkin kotiutumaan vauvan kanssa reilusti alle 24:n tunnin iässä. Se, mitä eroa tällä varhaisella kotiutumisella oli verrattuna polikliiniseen synnytykseen ei ikinä selvinnyt minulle. Mutta pääasia kuitenkin on, että pääsimme mahdollisimman pian kotiin streptokokkinäytteen positiivisuudesta huolimatta. Ja kotona kaikki sujuikin heti alusta alkaen mallikkaasti, joten kokemukseeni varhaisesta kotiutumisesta ovat erittäin positiiviset! Oman kokemukseeni perusteella voin siis suositella polikliinistä synnytystä / varhaista kotiutumista lämpimästi kaikille sitä harkitseville, mutta kannattaa huolehtia omasta jaksamisesta huolehtimalla tukiverkon riittävyydestä synnytyksen jälkeen. Oma synnytykseni oli niin helppo ja olo synnytyksen jälkeen kivuton, joten itse pärjäsin kotona erinomaisesti ja oli aivan ihanaa päästä tutustumaan uuteen perheenjäseneen rauhassa omassa kotiympäristössä.