KANNATTAAKO TULLA RASKAAKSI LYHYEN SEURUSTELUN JÄLKEEN?

 

 

Kolme vuotta sitten elettiin jännittäviä aikoja. Olin laskiaisen jälkeen tehnyt positiivisen raskaustestin. Tässä vaiheessa asiasta ei vielä tiennyt kukaan muu meidän lisäksi. Olimme innoissamme, ja hyvin onnellisia. Etenkin kun odotettu raskaus oli saanut alkunsa hyvinkin nopeasti. Olin vasta edellisenä kesänä eronnut pitkäaikaisesta parisuhteestani, ja ehdimme M:n kanssa seurustella kolme kuukautta ennen kuin otimme perheen perustamisen puheeksi. Kyllä. Luit aivan oikein. Moni ehkä pitää päätöstämme hulluna, ja ehkä se hiukan sitä olikin. Onneksi kuitenkin ajatuksemme kohtasivat hyvin monessakin asiassa, ja koimme molemmat perheen perustamisen erittäin tärkeäksi. Ja koska M on minua kahdeksan vuotta vanhempi, tuntui luonnolliselta ottaa asia puheeksi hyvinkin pian.

 

Vanhemmiksi silmän räpäyksessä

Esikoisemme syntyessä olimme ehtineet seurustella reilun vuoden, ja olleet kihloissa vajaan puoli vuotta. Tulin raskaaksi erittäin nopeasti, vaikka olin toki myös yrittänyt varautua ajatukseen, että lasten saaminen ei ole itsestään selvyys. Kaikesta huolimatta olen erittäin tyytyväinen ratkaisuumme, ja kiitollinen rakkaista lapsistamme. Parisuhteemme oli ehkä alkanut rytinällä, mutta samalla tiesin että tässä on hyvä olla. Että tämän ihmisen kanssa haluan perustaa perheen. En koe, että olisimme jääneet mistään paitsi, vaikka kasvoimmekin saman tien kiinni vanhemmuuteen. Emme ehkä ehtineet viettää kahden keskistä aikaa yhtä kauan kuin monet muut parit ennen lapsien hankkimista. Emme tehneet yhteisiä lomamatkoja, emme rakentaneet yhteistä kotia tai tutustuneet toisiimme perinpohjaisesti. Olimme kuitenkin tunteneet toisemme jotenkuten jo ennen seurustelua, mikä tietysti oli hyvä pohja parisuhteen rakentamiselle. Ja itse ainakin uskon, että toista ei ikinä voi tuntea perinpohjin. Jokainen meistä kasvaa ja muuttuu vuosien varrella, ja jokainen elämässä tapahtuva asia muovaa meitä johonkin suuntaan. Toisesta voi ja pitääkin aina oppia lisää, olla tiedonhaluinen ja keskustella asioista.

 

Kannattaako tulla raskaaksi lyhyen seurustelun jälkeen?

En usko että tähän asiaan on olemassa yksiselitteistä vastausta. Kyllä ja ei. Meidän kohdalla lyhyestä tutustumisesta huolimatta ei matkan varrella kummallekkaan ole paljastunut toisesta mitään suuria yllätyksiä. Tutustuimme yhteisten ystävien kautta, emmekä olleet toisillemme entuudestaan täysin tuntemattomia. Mutta pakkohan se on myöntää, että kai niinkin olisi voinut käydä. Ihan yhtä lailla uskon, että pitkässä parisuhteessa voi jossakin kohtaa havahtua huomaamaan, että toiveet ja ajatukset kumppanin kanssa eivät ehkä enää kohtaakkaan samalla tavalla kuin ennen. Samalla tavalla ongelmia, jopa eroon johtavia sellaisia voi tulla pidemmässäkin parisuhteessa. Pitkä parisuhde ennen lasten saamista ei missään nimessä ole mikään onnellisen perhe-elämän tae! Tärkeää mielestäni on kuitenkin se, että parisuhteeseen ja lapsien hankkimiseen ollaan sitoutuneita. Meillä molemmat meistä ovat hyvin perhekeskeisiä. Rakastamme lapsia, etenkin omiamme. Lyhyen seurustelumme lisäksi toki yhtälöön ongelmia olisi voinut aiheuttaa ikäni, olenhan kuitenkin ensisynnyttäjien keski-ikään verrattuna suhteellisen nuori. Esikoisemme syntyessä olin 21. En kuitenkaan koe, että sekään olisi tehnyt minusta yhtään sen huonompaa äitiä, tai että olisin jäänyt mistään paitsi. Enkä edes ajattele olevani mitenkän poikkeuksellisen nuori äiti, onhan ihmiset saaneet lapsia nuorempanakin ja pärjänneet mainiosti. Toki esimerkiksi baarissa ravaamiselle tai railakkaille festarireissuille ei samalla tavalla tässä elämäntilanteessa ole mahdollista lähteä, mutta minä hyväksyn sen. Ja itse asiassa paljon mieluummin keskityn perheeseen ja omaan hyvinvointiini, vaikka totta kai toisinaan tulee hetkiä kun ajattelee että olisipa ihanaa olla kavereiden kanssa viettämässä iltaa.

 

Onko lapsen saamiselle ylipäätään oikeaa aikaa?

Ei. Olen sitä mieltä, että mikäli jäät elämässä odottamaan sitä täydellistä aikaa lapsien saamiselle, niin sitä ei tule. Itselläni oli esikoisen syntyessä amk-opinnot kesken, meillä oli juuri alkanut talon rakennusprojekti ja häät olivat suunnitteilla. No ei se mitään, onneksi olen luonteeltani sinnikäs ja aikaan saava. Ja kaikesta selvittiin. Enkä koe, että kuopuksen raskauden kohdalla aika lapsen saamiselle oli yhtään sen parempi, sillä ainakin itselleni töistä pois jääminen ei kummallakaan kerralla ole ollut helppoa. Toki raskauden suunnittelua on syytä pohtia järjellä, mutta kun perusasiat ovat kunnossa, kannattaa ehkä luottaa omaan tunteeseen.

 

Pitkää seurustelua tärkeämpää on mielestäni sitoutuminen. Sitoutuminen omaan kumppaniin, parisuhteeseen sekä lapsiin ja perhe-elämään. Toki huonoonkaan parisuhteeseen ei kannata tyytyä, etenkään lasten takia. Mutta parisuhde ei ole itsestään selvyys, vaan siitä on pidettävä huolta. Lasten saaminen on elämän mullistava asia, joka vaatii paljon sitoutumista. Se ehkä voi rasittaa parisuhdetta joissakin tilanteissa, mutta se myös antaa erittäin paljon.