JOS OLISIN NYT RASKAANA…
Kaksi raskautta läpi käyneenä tiedän, että raskausaika voi mennä ohitse todella äkkiä. Sen lisäksi raskaus on täynnä aivan ihania hetkiä, ja monenlaisia tunteita. Tunnekirjo on varsin laaja, ja etenkin ensimmäisessä raskaudessa ajatukset kasvavasta vatsasta, tulevasta ja ennen kaikkea vatsassa kasvavasta pienokaisesta tuntuivat niin ihanan jännittäviltä ja kaikki oli uutta ja ihanaa. Nyt jälkikäteen ajateltuna on kuitenkin muutamia asioita, joita ehkä tekisin toisin..
Jos olisin nyt raskaana, niin…
.. Täyttäisin vauvakirjaa ahkerasti jo odotusaikana, ja mahdollisesti hankkisin myös odotusajalle oman päiväkirjan jotta saisin kaikki ihanat raskausajan muistot talteen.
… Harkitsisin 3D tai 4D ultrassa käymistä. Ihan vain mielenkiinnosta. Me käytiin molemmissa raskauksissa vain niissä neuvolan raskauden seurantaan kuuluvissa kahdessa ultrassa. Etenkin esikoisen kohdalla kyllä mietin varhaisultrassa käymistä yksityisellä puolella, mutta se sitten vaan vähän jäi.
.. Yrittäisin olla potematta syyllisyyttä äitiyslomalle jäämisestä. Työt kyllä odottaa!
… Ottaisin enemmän kuvia kasvavasta raskausvatsasta. Molemmissa odotuksissa otin kyllä kuvia, mutta kyllähän niitä olisi voinut ottaa enemmänkin!
… Taltioisin muutenkin fiiliksiä odotusajasta ahkerammin. Niin itselleni, kuin myös tänne blogiin ja instagramiin. Koska raskausaiheiset jutut nyt ovat vaan niin ihania!
… Liikkuisin läpi raskauden kehoa kuunnellen. Ensimmäisessä raskaudessa liikuin aktiivisesti ja monipuolisesti synnytykseen saakka. Toisessa raskaudessa arjen pyörittäminen ja liitoskivut vievät voimavaroja sen verran, että viimeisellä kolmanneksella ainoa liikuntamuoto oli kävelylenkit. Toki sekin on parempi kuin ei mitään. Ja olenkin varsin onnellinen, että ikään kuin annoin itselleni luvan levätä kun kroppa sitä vaati, enkä soimannut itseäni. Tiesin, että intohimo liikuntaan kyllä varmasti löytyy heti kun kroppa tuntuu taas omalta ja kivuttomalta ja aikaa on enemmän.
… Fiilistelisin raskautta ihan täysillä! Ihan jo siitäkin syystä, että kuten tässä postauksessa kerroin, on mielessäni kytenyt ajatus siitä, että meidän perheeseen kolme lasta olisi täydellinen määrä. Eli todennäköisesti kyseessä olisi viimeinen kerta, kun fiilistelisin ensimmäisiä liikkeitä, kasvavaa vatsaa ja koko raskautta.
