Raskauden ensimmäinen kolmannes on usein varsin jännittäää aikaa, etenkin omalla kohdallani kun olo on ollut joka kerta suhteellisen oireeton. Tällä kertaa listasin fiiliksiä ja ajatuksia ylös läpi koko ensimmäisen kolmanneksen, ja kokosin ne raskauspäiväkirjaksi. Minkälainen oli ensimmäinen raskauskolmannes tässä raskaudessa?
14. tammikuuta 4+3 – Ensimmäinen selvästi nähtävä haalea viiva raskaustestissä. Voiko todella olla? Onkohan tämä nyt oikeasti viiva? Olin jo ehtinyt malttamattomana testaamaan aiemmin, ja saanut korkeintaan todella todella todella haalean viivan testiin, jota hädin tuskin mieskään näki. Tämä oli ensimmäinen selvästi havaittava viiva. Olo on ristiriitainen, ja hieman jopa ahdistunut.
16. tammikuuta 4+5 – Pohdin varhaisultran varaamista. Edelleen tunteet raskaudesta ovat hämmentävän ristiriitaiset, mutta kirjoitan tästä varmasti vielä myöhemmin oman postauksensa.
20. tammikuuta 5+2 – Nyt laskennallisesti viikkoja olisi kasassa jo 5+2. Sain varattua ajan varhaisultraan, mutta pelasin sen kanssa varman päälle koska luulen että todellisuudessa viikkoja on vähemmän. Ja toivoisin kovasti näkeväni ultrassa jo sykkeen, ettei tarvitsisi turhaan stressata. Olo on edelleen hyvä ja epätodellinen.
1. helmikuuta 6+6 – Olo on edelleen melko oireeton, ehkä pientä väsymystä on havaittavissa. En tosin ole aivan varma, johtuuko väsymys raskaudesta vai taaperon yöheräilyistä.. Muuten olo on hyvä, ja edelleen raskaus tuntuu hiukan epätodelliselta. Teimme jo muutamat pienet hankinnat, kun tarvitsemamme jutut olivat hyvässä tarjouksessa. Olen myös kuvaillut hiukan videomateriaalia raskauden ensimmäisestä kolmanneksesta, jännää!
2. helmikuuta 7+0 – Varasin ensimmäisen neuvola-ajan, joka meni viikkoa pidemmälle kuin mitä olin ajatellut. No, täytyy vaan järjestää lasten hoito niin, että pääsen heti seuraavana päivänä verikokeisiin kromosomipoikkeavuus testejä varten.
9. helmikuuta 7+5 – Vihdoin varhaisultra. Syke löytyi, ja raskaus näytti muutenkin kaikin puolin normaalilta tässä vaiheessa. Olin tosin oikeassa sen suhteen, että todellisuudessa raskausviikkoja on muutaman päivän verran vähemmän kasassa alkion vastatessa mitoiltaan viikkoja 6+6. Tästedes kirjaan tähän postaukseen siis päivät tämän ultran tietojen perusteella.
18. helmikuuta 8+3 – Ensimmäinen neuvolakäynti! Tosi jännää, ja samalla tämä ensimmäinen neuvolakäynti todella laittoi ajattelemaan että vitsi mähän todella oikeasti olen raskaana! Sain lähetteet alkuraskauden verikokeisiin ja ohjeet niskaturvotusultran sekä glukoosirasituskokeen varaamiseen. Lapset olivat neuvolassa mukana, ja käynti meni kaikin puolin hyvin eikä esikoinenkaan onneksi alkanut kyselemään käynnin syytä. Vähän etukäteen jännitin, että ymmärtääköhän hän puheista että mistä on kyse. Nimittäin jos olisi ymmärtänyt, olisi varmasti tullut kysymyksiä jonka jälkeen raskausuutisia olisi taatusti iloisesti toitotettu kaikille.
27. helmikuuta 9+5 – Aika tuntuu matelevan, mutta toisaalta toivon sen pysähtyvän. Tällä kertaa minulla on jotenkin hieman ristiriitainen olo liittyen raskauden paljastamiseen muille. Olo on edelleen varsin hyvä, ja olen kiitollinen että olen pystynyt liikkumaan täysin normaalisti.
8. maaliskuuta 11+0 – Enää reilu viikko nt-ultraan! Esikoinen kyseli jo viikonloppuna, että onko äidin mahassa vauva. Hassua ajatella, että kohta pääsen oikeasti kertomaan raskaudesta jo kaikille ja että meille todella tulee syksyllä kolmas lapsi!
16. maaliskuuta 12+3 – Vihdoin koitti kauan odotettu päivä, niskaturvotusultra! Menin ultraan yksin, mutta siitäkin huolimatta olo oli tyyni ja luottavainen, toki myös jännittynyt. Suuri helpotus valtasi mielen kun meidän pikkuinen ilmestyi ultraruudulle näkyviin, eikä niskaturvotustakaan ollut juuri lainkaan! Sain mukaan nipun kuvia, joita näytin kotona miehelle ja lapsille. Uskomatonta, meille todella tulee vauva!
