DIAGNOOSI; VSD

Esikoisen raskaus- ja vauva-aika ainakin näin jälkikäteen ajateltuna oli ihanaa, huoletonta ja tietynlaista onnellisuuskuplaa. Kaikki oli niin uutta, enkä ainakaan itse tietyllä tapaa osannut pelätä tulevaa vaikka tietysti mielessä oli se tosiasia, että esimerkiksi keskenmenot ovat varsin yleisiä. Toisen ja kolmannen lapsen kohdalla huoli tuntui jo alkuraskaudesta alkaen asteittain kasvavan, ja erityisesti kolmannen raskauden kohdalla mieleen hiipi toisinaan ajatuksia siitä, että mitkä ovat todella ne todennäköisyydet että jo kolmannen kerran saisin ylipäänsä kokea raskauden, puhumattakaan siitä että saisin terveen lapsen syliin saakka. Onneksi kaikki kuitenkin meni verrattain hyvin, ja meidän perhe täydentyi syksyllä kolmannella pienellä tyypillä.

VAUVA 8KK

Olen alleviivannut kiitollisuuttani, ja haluan alleviivata edelleen. Olen kiitollinen siitä, että sain mahdollisuuden kokea kolmannen raskauden ja että raskaus oli suhteellisen ”helppo”. Olen kiitollinen, että sain vauvan syliini. Olen kiitollinen myös siitä, että meidän arki rullaa hyvin ja lapset ovat käytännössä terveitä. On kuitenkin yksi asia, jota en ole ikinä avannut somessa. Synnytyksen jälkeen osastolla yksi tarkkaavainen hoitaja huomasi meidän vauvan hengityksessä jotain hieman tavanomaisesta poikkeavaa, mutta kukaan ei varsinaisesti ollut asiasta huolissaan. Kotiin lähdön yhteydessä lääkärin tarkastuksessa meidät kuitenkin passitettiin jatkotutkimuksiin, sillä vauvan sydämessä kuului sivuääni. Heti osastolla lääkäri kuitenkin korosti, että tämän asian takia ei kannata menettää yöunia. Mistään vaarallisesta ei siis ole kyse. Ja luojan kiitos en oikeastaan huolestunut edes asiasta suuremmin, vaikka se toki mielessä toisinaan pyörikin. Moni synnyttänyt äiti olisi voinut olla hermorauniona, mutta ehkä omalla kohdallani lääkärin sanojen vuoksi työnsin asian pois mielestäni.

Diagnoosi; kammioväliseinäaukko – VSD

Vauva sai diagnoosin VSD, eli kammioväliseinän aukko. Tuntui alusta asti hassulta, että meidän vauvalla todella on diagnoosi. Meidän vauvalla todella on diagnosoitu jotain normaalista poikkeavaa. Se tuntuu melko hassulta, sillä meidän vauvahan on täysin terve. Hän kehittyy ikätasonsa mukaisesti, on tyytyväinen ja varsin ihana vauva. Tämä saamamme diagnoosi ei siis varsinaisesti näkynyt missään vaiheessa meidän minissä tai arjessa millään tavalla, eikä aseta rajoitteita normaaleihin arjen toimintoihin tai aktiviteetteihin. Ainoa konkreettinen vaikutus meidän arkeen tällä diagnoosilla on se, että sydäntä kontrolloitiin ultraäänitutkimuksella muutamaan otteeseen, viimeisimmän kerran nyt viime viikolla.

Myöhemmin keväällä puolen vuoden iän tienoilla oli meidän toinen kontrollikäynti lastentautien poliklinikalla, jossa vauvan sydän tutkittiin ultraäänitutkimuksella. Olen valtavan kiitollinen Suomen kattavasta terveydenhuoltojärjestelmästä, jonka ansiosta tämä poikkeavuus ylipäätään huomattiin. Toisella kontrollikäynnillä aukon myös voitiin todeta sulkeutuneen normaalisti, eli kontrollikäynnit voitiin lopettaa. Huh mikä helpotus se olikaan! Nyt varsinkin sitä osaa olla aiempaakin kiitollinen siitä, että meillä oli tuuria matkassa. Meidän kohdalla missään vaiheessa ei epäilty tämän poikkeavuuden osalta mitään vakavampaa, ja osasin itsekin olla yllättävän rauhallinen asian kanssa. Kiitokset tästä kuuluu meidän aivan ihanalle lastenlääkärille joka osasi alusta asti sanoa juuri ne oikeat sanat. Jonkin verran hain myös tietysti uteliaana itse aiheesta tietoa ja vertaiskokemuksia, ja samalla oivalsin sen kuinka onnekkaita olemme. Kaikilla kun tilanne ei todellakaan ole yhtä onnekas.

Mikä on kammioväliseinäaukko?

Diagnoosin saamisen jälkeen käytin itse hiukan aikaa asian selvittelyyn, vaikka lääkäri hyvin asiaa selvittikin ja kertoi ettei meidän tapauksessa ole kyse mistään vakavasta. Kammioväliseinän aukko eli VSD on yleisin sydämen rakennepoikkeama. Käytännössä VSD tarkoittaa sitä, että vasenta ja oikeata kammiota erottavassa seinämässä on yksi tai useampi reikä. Pienet kammioväliseinän aukot kasvavat umpeen usein ensimmäisen ikävuoden aikana, eivätkä aiheuta seurantaa kummempia toimenpiteitä. Ja etenkin nämä pienet aukot voivat olla täysin oireettomia, eivätkä aiheuta esimerkiksi aktiviteettirajoitteita. Meille sanottiin diagnoosin yhteydessä, että suurella todennäköisyydellä aukko umpeutuu itsestään kuukauden ikään mennessä ja mahdollisesti aiheuttaa väsymistä pienellä vauvalla etenkin imetyksen yhteydessä, jolloin kasvu voi jäädä niukaksi. Meillä kuitenkin oltiin monessakin mielessä onnekkaassa asemassa, eikä VSD missään vaiheessa näkynyt meidän arjessa tai vauvan jaksamisessa millään tavalla. Luojan kiitos!