VAUVA 8KK

Vauvan kuukauden kuulumisten vuoro jälleen! Kuukausi on taas tuttuun tapaan vierähtänyt hurjaa vauhtia, ehkä myös alkanut kesä on tehnyt oman osansa tähän. Me ollaan minin kanssa nautittu alkavasta kesästä, ja en malta odottaa mitä kaikkia kesätouhuja meillä onkin vielä edessä vauvan kanssa! Mitä kulunut kuukausi sitten on pitänyt sisällään, ja miltä näyttää arki kahdeksan kuukauden ikäisen vauvan kanssa? Tuntuu hurjalta ajatella, että vanhempainvapaan päättyminenkin häämöttää jo edessä. Onneksi meillä kuitenkin on mahdollisuus jatkaa kotona oleilua niin vauvan ei tarvitse vielä mennä päiväkotiin. Muutenhan tässä olisi jo pian päiväkotiin tutustumisen aika, hurjaa!

Lue myös: VAUVA 7KK

Meidän mini on kahdeksan kuukauden iässä ihana oma itsensä. 7kk iässä hieman arjessa näkynyt eroahdistusvaihe on päättynyt, eikä hän enää ala parkumaan saman tien jos äiti häviää näköpiiristä. Vauvan kanssa vuorovaikutus tuntuu kehittyneen viimeaikoina jotenkin tosi paljon, hän todella selvästi nauttii yhteisistä hetkistä. Ja mikäs olisikaan ihanampaa kuin kutitella ja höpötellä tälläiselle pienelle söpöläiselle! Tän hetken ihan lempparijuttu on nipistellä äitiä, ja nauraa päälle kun itse leikilläni totean hänelle päätä pyöritellen ”ei”. Vierastamista meillä ei ainakaan toistaiseksi näy, ja vauva onkin varsin tyytyväinen tyyppi kaikin puolin.

Elia liikkuu edelleen ryömien, ja viime aikoina hän onkin alkanut liikkumaan toden teolla. On ihana seurata kun hän ryömii uteliaana ympäri taloa paikkoja ja tavaroita tutkien. Isommat lapset tosin eivät taida olla tästä uteliaisuudesta aina aivan yhtä innoissaan. Vielä meillä ei nousta konttausasentoon, vaan tämä tyyppi on selvästi varsin rauhallinen liikkeissään.

Hampaita on edelleen kahden alahampaan verran, mutta ylähampaatkin selvästi tekevät tuloaan. Jokunen viikko sitten hampaat myös selvästi vaivasivat minimiestä, sillä hän oli selvästi itkuisempi ja hankasi ikeniä. Sitten helpotti, mutta eipä ole siitä huolimatta hampaita vielä näkynyt. Eli ylähampaiden tekeminen selvästi jatkuu vielä. Tyyntä myrskyn edellä siis.

Yönsä mini nukkuu edelleen kainalossa, ja olen nauttinut siitä edelleen. Siirrymme kyllä omaan sänkyyn heti, kun aika tuntuu oikealta. Eli sitä odotellessa siis. Päivisin meillä on edelleen kolmet unet, mikä tuntuu tosi hassulta ja aika paljolta. Mutta kun pääsääntöisesti meillä kuitenkin aamut alkaa hyvissä ajoin isompien lasten herätessä, niin ihmekös tuo että tyyppi tarvitsee useammat unet. Muutaman kerran viime aikoina aamun miniunet ovat kyllä jääneet välissä, eli ehkä tässä eletään taas siirtymävaihetta. Pian siis varmasti siirrytään kaksiin päiväuniin kokonaan.

Sellaisia kuulumisia tällä kertaa. Ja edelleen täytyy kyllä todeta; on tämä meidän minimies vaan kerrassaan valloittava tyyppi!