SYNNYTYSKERTOMUS
Viimeiset hetket raskaana
Viimeiset päivät olo alkoi olla jo hyvin malttamaton, vaikka fyysisesti vointi oli liitoskipuja ja närästystä lukuunottamatta erittäin hyvä. Loppuviikosta varasin kuitenkin epätoivossani ajan synnytykseen valmistelevaan / synnytystä käynnistävään vyöheketerapiaan, jonne sain ajan sunnuntaille kello kymmenen. Odotukseni vyöhyketerapian suhteen olivat korkealla, vaikka samaan aikaan googlettaessani tietoa vyöhyketerapiasta hoitomuotona odotukseni karisivat lukiessani tekstiä uskomusperäisestä hoidosta. Menin kuitenkin vyöhyketerapiaan avoimin mielin, ja toivoin kovasti parasta! Vyöhyketerapiassa käsiteltiin erilaisia vyöhykkeitä korvista, käsistä sekä jaloista. Hoito oli rentouttava, ja aina kohdun alueen vyöhykkeitä käsiteltäessä vauva alkoi liikkumaan. Ajattelin sen kuitenkin olevan sattumaa. Hoidon jälkeen olo oli rentounut, ja hieman väsynyt. Käsittelin vielä korvien vyöhykkeitä kotona itse päivän mittaan, ja koska M oli kotona niin sain ottaa vielä pienet päiväunet illalla. Seuraavana aamuna minulla oli tiedossa yliaikaiskontrolliaika synnytyssairaalassa, ja toivoin todella kovasti synnytyksen käynnistyvän spontaanisti ennen sitä. Esikoiseni oli syntyessään 4018g raskausviikolla 40+4, joten pelkäsin pahoin että synnytys käynnistettäisiin aamulla isokokoisen vauvan vuoksi.
Vihdoinkin supistuksia!
Yöllä yhden aikaan heräsin supistuksiin, ja ensimmäinen ajatukseni oli että ”ihanaa, vihdoinkin!”. Supistukset olivat suhteellisen napakoita, mutta eivät vielä lähelläkään sitä luokkaa, mitä tiesin niiden olevan siinä vaiheessa kun synnytys on kunnolla käynnissä. Muutaman tunnin kellottelin supistuksia, joita tuli noin viiden minuutin välein. Aamuyöllä supistukset muuttuivat kuitenkin epäsäännöllisiksi, ja sain vielä hieman nukuttua. Kuuden aikaan M heräsi töihin, vei Sofian hoitoon ja minä jäin lepäilemään ennen kontrolliin lähtöä. Tässä vaiheessa kuuma suihku tuntui hyvältä ja rentoutti. Supistukset saivat aikaan oksentelua aivan samalla tavalla kuin edellisessä synnytyksessä, joten mikään kipulääke tai neste ei pysynyt enää sisällä. Tiesin, että synnytys on käynnistymässä mutta ilman yliaikaiskontrollia olisin jäänyt vielä kotiin odottamaan supistusten tihentymistä. Lähdin kontrolliin hyvissä ajoin, sillä ajattelin että aikaa on hyvä olla riittävästi, mikäli matkalla täytyy pysähdellä. Ajoin siis 40km matkan sairaalalle itse, ja supistuksia tuli tässä ajassa aivan muutamia. Jouduimpa loppumatkasta pysähtymään myös oksentamaan. Kävelymatka parkkipaikalta äitiyspoliklinikalle tuntui jo hiukan ikävältä.
Yliaikaiskontrolli
Yliaikaiskontrolliaikani oli siis maanantaina kello 9.10. Saavuin paikalle, ja aika lyhyen odotuksen jälkeen pääsinkin lääkärin tutkittavaksi. Hän kyseli supistuksista, niiden alkamisajasta sekä tiheydestä ja otti lapsivesinäytteen sekä streptokokki B näytteen. Lisäksi sekä lääkäri että mukana ollut opiskelija tutkivat kohdunsuun tilanteen, ja totesivat sen olevan helposti 4-5cm auki. Lääkäri käski minun mennä hoitajalle, joka ottaisi sykekäyrän sekä käymään pienellä kävelyllä jos synnytys lähtisi kunnolla käyntiin. Hoitaja otti käyrän, antoi panadolia ja laittoi minut hetkeksi lepohuoneeseen odottamaan, että M saapuisi paikalle. Hetken pahoinvointiani seurattuaan hän kuitenkin totesi, ettei minusta taida olla kävelylle lähtijäksi ja siirsi minut suoraan synntyssaliin.
Synnytyssalissa!
Kymmenen aikoihin pääsin siis synnytyssaliin, jossa sain kivunlievitykseen ilokaasun. Ilokaasun avulla nukuin keinutuolissa reilun tunnin verran, kunnes noin kello 11.20 M saapui paikalle. Synnytystoiveissani oli kivunlievitystoiveena vesi, ja kello 12.30 pääsinkin ammeeseen. Lämmin vesi tuntui hyvälle, mutta ammeessa oli tosi hankala saada sopivaa asentoa. Vedessä ollessa kuitenkin supistukset voimistuivat ja muuttuivat paljon säännöllisemmiksi, tullen nyt viiden minuutin välein. Vesi myös helpotti pahoinvointia, sillä tässä vaiheessa oksentaminen oli loppunut kokonaan. Synnytys oli siis vihdoinkin kunnolla käynnissä! Harmi, että ammessa ei tahtonut hyvää asentoa löytyä, sillä olisin mielelläni käyttänyt vettä kivunlievitykseen paljon pidemmänkin aikaa. Tunnin lillumisen jälkeen kello 13.30 tulin pois ammeesta ja jatkoin ilokaasun kanssa. Supistukset alkoivat olla aika kivuliaita, ja pyysinkin saada epiduraalin. Kello 15 sain epiduraalin, joka viime kerrasta tuttuun tapaan vei kivun kokonaan pois ja tässä välissä sain hieman syötyä ja juotuakin. Hiukan ennen viittä epiduraalin vaikutus oli jo hävinnyt, ja paineen tunne alkoi olla aika kova. Tehtiin sisätutkimus, ja kätilö sanoi, että jos olo on sellainen niin voitaisiin alkaa ponnistamaan vauvaa ulos. Nousin vielä hetkeksi jalkeille, jotta vauva pääsisi supistusten aikana laskeutumaan mahdollisimman alas tehden näin ponnistamisesta helpompaa. Ponnistusvaihe ei ollut kivulias, vaikka tosiaan mitään puudutuksia ei siinä vaiheessa enää ollutkaan. Supistukset olivat melko harvoja, ja ponnistamisen tarve hiukan hukassa. Lisäksi ponnistusvaiheen alkupuolella jokaisen supistuksen päätteeksi vauva tuntui vetäytyvän aina takaisin. Lopulta neiti päättikin syntyä aika vauhdilla muutamalla supistuksella, ja pään ollessa syntymässä huomattiin napanuoran olevan kaulan ympärillä. Luojan kiitos se ei silti haitannut mitään, vaan vauva mahtui hyvin syntymään ilman komplikaatioita. Ponnistusvaihe kesti 17 minuuttia, ja kello 17.22 syntyi vihdoin meidän täydellinen pieni neiti.
Pieni prinsessa syntyi siis maanantaina 8. heinäkuuta kello 17.22 mitoin 4020g & 51cm.
