Vauva 6kk
Uskomatonta, mutta totta – meidän pieni ihmeemme on nyt jo puolivuotias! Kuinka nopeasti puoli vuotta onkaan mennyt! Vauvavuosi on nyt virallisesti puolessa välissä, ja tunteet ovat jopa hiukan ristiriitaisia. Toisaalta on aivan ihanaa seurata, kuinka vauva kasvaa ja kehittyy päivä päivältä ja odotan jo innolla kaikkia tulevia ihania ikävaiheita, mutta toisaalta tuntuu siltä että aika menee aivan liian nopeasti. Muistelen vieläkin, kuinka vastasyntynyt nyytti tuhisi sylissä, ja nyt meillä jo todella on pieni tutkija, joka ihmettelee maailmaa.
Lue myös: VAUVA 5KK
Vauvavuoden ensimmäinen puolikas on ollut täynnä virstanpylväitä, joista itselleni yksi suurimmista on ollut puolen vuoden täysimetyksen virstanpylväs. Kirjoittelinkin jo hiljattain ajatuksiani imetyksestä täällä. Kuuden kuukauden täysimetys on nyt takana, ja on aika siirtyä kohti uutta vaihetta – sormiruokailua! Tämä on meille iso muutos, ja samalla se tuntuu jännittävältä ja innostavalta. Sormiruokailu on sinänsä meille jo entuudestaan tuttua, sillä samalla kaavalla on edetty kaikkien kolmen aiemman lapsen kanssa. Pikkuinen on jo alkanut todella kiinnostua siitä mitä me muut syömme, ja pian hän pääsee itse kokeilemaan omia pieniä sormiaan ruokailussa. Muutaman kerran on jo pienet sormet ehtineet tarttua omaan lautaseeni, mikäli vauva on ollut sylissä samalla kun itse syön, eli kiinnostusta alkaa selvästi olla.
Vauvavuoden ensimmäinen puolikas on ollut melkoinen matka siitä tuhisevasta pienestä nyytistä maailmaa ihmetteleväksi vauvaksi. Yksi konkreettinen asia, joka puolen vuoden aikana on tullut on tietysti hampaat – ei yksi, ei kaksi, vaan neljä pientä, terävää hammasta! Ensimmäisen hampaan vauva teki vajaa kuukausi sitten, ja nyt hampaita on jo NELJÄ! En jotenkin yhtään muista, että aiemmilla lapsilla hampaita olisi tullut tällaisella vauhdilla? Pienten hampaiden ilmaantuminen on ollut meille kaikille yllätys, sillä niitä tuntuu tulevan ihan yhtäkkiä! Vauva on välillä hieman kiukkuisempi, mutta pääosin hän on onneksi ollut tyytyväinen ja iloinen oma itsensä. Vaikka hampaat ovat tuoneet pientä kitinää ja levottomuutta, ne ovat myös tuoneet mukanaan ihania uusia ilmeitä ja hymyjä. Vauvan neljän hampaan hymy on jotain aivan ihastuttavaa! Miten hän yhtäkkiä onkin jo niin ison näköinen kaikkine hampainensa!
Kehitystä puolen vuoden aikana on tietysti tapahtunut paljon muutenkin, ja vauva on todellinen pieni tutkimusmatkailija! Vaikka ryömimistä tai konttaamista ei vielä tapahdu, kääntyminen ja pyöriminen sujuvat jo taitavasti. Vauva myös punnertaa itseään jo kovasti käsien varaan. Mutta omasta mielestäni vielä ei ole mikään kiire liikehtiä eteenpäin, niin ei tarvitse niin silmä tarkkana vahtia koko ajan ettei lasten pienet lelut vain päädy vauvan suuhun.
Kuuden kuukauden aikana arkemme vauvan kanssa on muuttunut paljon siitä, mitä se oli vastasyntyneen kanssa. Nyt päivät ovat täynnä naurua, liikettä ja vauvan höpöttelyjä. Hänellä on selvästi oma tahto ja oma persoonansa, joka alkaa tulla esiin päivä päivältä voimakkaammin. Hän rakastaa katsella itseään peilistä, kuunnella musiikkia ja leikkiä suosikkileluillaan. Hän on myös aivan viime päivinä oppinut kirkumaan – ihanaa!
Vaikka välillä on hetkiä, jolloin toivon, että voisin pysäyttää ajan edes hetkeksi, tiedän, että jokainen vaihe vauvavuodessa on arvokas. Ja hän on kyllä niin rakastettu pikkuinen, meidän oma pulleroinen!
