TASAN VIIKKO JOULUUN

Joulukuu on hujahtanut vauhdilla eteenpäin, ja viikon päästä jouluaatto on täällä! Tänä vuonna joulun odotus on ollut varsin erilaista kuin ennen, erityisesti tunnelmaltaan. Perinteisiä jouluvalmisteluita meillä toki ollaan tehty, ja lasten kanssa ollaan puuhasteltu monia jouluisia juttuja kuten leivottu torttuja ja piparkakkutalo. Syksyn kiireet alkaa hellittää, ja nyt alan jo tietyllä tapaa kutkuttavin fiiliksin odottamaan tulevaa vuotta ja sen mukanaan tuomia mahdollisuuksia. Ensin kuitenkin laskeudutaan perheen kanssa joulun viettoon ja fiilistellään mahdollisimman täysillä!

Meidän joulu

Lasten saamisen jälkeen on ollut ihana keskittyä oikeasti siihen oman perheen jouluun ja luoda omia jouluperinteitä. Nuorempana viiletin aina jouluna siellä sun täällä, enkä edes liiemmin välittänyt jouluruoasta. Nykyään perheen kanssa vietetty aika ja ihana jouluruoka on ihan mun suosikkijuttuja. Meidän joulu on varsin rauhallinen ja perinteinen, ja aikuisiällä olen halunnut rauhoittua viettämään joulua nimenomaan omaan kotiin. Tänä vuonna ollaan tosin tehty siinä mielessä poikkeus, että jouluaattona mennään illan edellä oman mummoni luo ja joulupukki tulee sitten sinne. Juuri nyt se tuntuu hyvältä ratkaisulta, ja ensi vuonna voidaan sitten taas miettiä asiaa uudelleen.

Jouluaatto

Useampana jouluna olen aloittanut aattoaamun aikaisella salitreenillä, ihan vaan koska tykkään käydä vielä nauttimassa omasta ajasta ja vähän haastamassa itseäni ennen kuin uppoudun lasten kanssa touhuamaan ja ruoanlaittoon. Usein käydään aamupäivällä lasten aamutoimien jälkeen ulkoilemassa, on ihanaa riehua lumessa oikein kunnolla! Lasten ollessa päiväunilla valmistan sitten ruoan valmiiks. Lasten herättyä leikitään, katsellaan joulupukin kuumaa linjaa ja syödään. Ruoan jälkeen tulee joulupukki, ja vitsi sitä lasten jännitystä ja riemua! Meidän jouluun kuuluu myös ehdottomasti joulusauna, jossa käydään hiukan vaihtelevasti joko päivällä tai sitten illalla lahjojen avaamisen jälkeen.

Lapset & joulu

Äitinä olen halunnut tehdä joulunajasta lapsille mielekästä, ja leivotaan esimerkiksi pipareitakin yleensä useamman kerran ennen joulua. On ihanaa käydä myös erilaisissa lasten joulutapahtumissa ja nähdä mahdollisesti myös joulupukki. Toivon kovasti, että lapset muistaisivat aikuisena yhdessä perheenä vietetyt joulut ja niiden tunnelman. Myönnettäköön, että toisinaan pinna saattaa itse kullakin kiristyä vaikkapa viimeisillä ruokaostoksilla tai jopa jouluaattona, mutta haluaisin kovasti pyrkiä olemaan se kärsivällinen ja lempeä vanhempi – myös jouluna. En tahdo ottaa turhaa stressiä esimerkiksi joulusiivouksesta – siivoan tasan sen minkä ehdin ja jaksan. Jokaista nurkkaa ja kaapin perukkaa en ala käymään läpi velvollisuuden tunnosta. Vähempikin riittää.

Lahjatoiveet

Mitä tulee lasten joululahjoihin, niin niissä pyrin pysymään kohtuullisena. Haluan toki ainakin osan lasten lelutoiveista toteuttaa, koska muistan elävästi omasta lapsuudesta kuinka kurjalta se tuntui kun se joulun ykköstoive jäi saamatta. Tosin nyt itse äitinä myös ymmärrän asiaa hiukan paremmin, koska monesti ne lasten joulun hittitoiveet ovat ehkä hiukan ”krääsää”, kuten viime vuonna meille pukin kontista kotiutunut kakkaava flamingo. Olen kuitenkin halunnut myös lapsille painottaa, että kaikkia toiveita ei todennäköisesti tule saamaan. Ollaan myös jo lahjatoivelistan tekovaiheessa pyritty rajaamaan toiveet tiettyyn määrään jotta lapsetkin oppivat miettimään, että mitä todella toivovat kaikista eniten. Näiden lelutoiveiden lisäksi ajoitan usein joulun aikaan tarpeellisia hankintoja, kuten sukset tai luistimet. On kuitenkin myönnettävä, että määrällisesti meidän lapset ehkä saa melko paljon lahjoja.. Pohjimmiltani kuitenkin kannatan hyödyllisiä lahjoja, kuten kirjoja ja harrastusvälineitä. Enkä vierasta myöskään käytettynä hankittuja lahjoja, olen myös itse hankkinut lahjoja käytettynä.

Lahjatoiveiden kanssa ollaan tehty myös niin, että kirjaan ylös lasten itse esittämiä toiveita sekä myös asioita joita he todella tarvitseat / jotka olisivat hyödyllisiä lahjatoiveita. Tänä vuonna meidän lasten toivelistoilta löytyi esimerkiksi nukke, korustudio, uudet luistimet, kylpytakit sekä pikkulegoja. Pienimmällä ei vielä ole lainkaan omia toiveita, joten hänen kohdallaan on tietyllä tapaa ihanaa kun toivelistalta löytyy vain niitä hyödyllisiä ja tarpeellisia juttuja, kuten vaikkapa nuppipalapeli sekä kylpytakki.

Kuinka meillä puhutaan lapsille joulusta?

Tämä on ehdottomasti yksi lemppariaiheistani jouluun liittyen. Tiedättehän ne omastakin lapsuudesta tutut, keskimäärin jo juhannuksena aloitetut uhkailut ikkunoiden takana kurkkivista tontuista ja joululahjapaketeista paljastuvista risuista? Täytyy olla kilttinä, mikäli mielii lahjoja saada. Meidän perheessä käytiin ensimmäisen lapsen kohdalla keskustelu asiasta, ja vanhempina tulimme siihen lopputulokseen ettemme tahdo tähän kierteeseen mukaan. Lähtökohtaisesti en usko uhkailuun, kiristykseen ja lahjojaan lasten kasvatuksessa. Täydellinen en toki ole, ja joskus näihin varmasti syyllistyy jokainen. En kuitenkaan tahdo viestittää lapselleni, että hänen täytyy käyttäytyä juuri aikuisen toivomalla tavalla jokaisessa tilanteessa ja mahdollisesti jopa piilottaa omat tunteensa kokeakseen olevansa hyväksytty ja rakastettu. Meillä vanhempina on toki omat toiveemme siitä, kuinka toivoisimme lasten käyttäytyvän erilaisissa tilanteissa, mutta annamme heille myös turvallisen tilan näyttää omia tunteitaan. Jos suututtaa tai harmittaa, se saa näkyä ja meidän vanhempina täytyy tarjota lapselle tuki näihin tilanteisiin sen sijaan, että alkaisimme uhkailemaan joulupukilla tai pelottelemaan lasta ilman lahjoja jäämisellä. Meillä lasta kasvattavat vanhemmat, ei joulupukki ja tontut. Tonttuja toki on olemassa, televisiossa.

Ja kyllähän meillä myös joulupukki käy, mutta ihan vaan käytännön asioiden helpottamiseksi meillä lapset ovat olleet mukana hankimassa joululahjoja esimerkiksi kummilapsille ja muille läheisille. Lapset tietävät, että vanhemmat hankkivat lahjat ja joulupukki tuo ne. Tämä on riittänyt lapsille selitykseksi, ja he ovat innoissaan sekä joulupukista että lahjoista ilman turhaa kyseenalaistamista lahjojen alkuperästä. Tietyllä tapaa tämä myös varmasti auttaa lapsia hahmottamaan sitä, että kaikkia toiveita ei valitettavasti useinkaan voi saada. Haaveilla toki aina saa, mutta haluaisin lasten myös tietyllä tapaa oppivan ettei joulussa se materia ole tärkeintä. Tässä asiassa ollaan oltu miehen kanssa hiukan törmäyskurssilla etenkin suhteen alkuaikoina, koska meillä on hiukan eriävät näkemykset esimerkiksi siitä täytyykö aikuisten kesken hankkia lahjoja ihan vain ”lahjojen hankkimisen pakosta” sekä siitä, onko itse tehdyt lahjat riittäviä.

Tiivistettynä haluaisin siis sanoa, että meidän perheen joulussa siis pyritään ihanaan ja lämminhenkiseen tunnelmaan juuri meidän perheelle sopivalla tavalla.