Pinnasängystä lasten sänkyyn siirtyminen, ja etenkin sopiva ikä tähän siirtymään on varmasti yksi niistä vanhemmuuteen liittyvistä asioista joka jakaa yllättävänkin paljon mielipiteitä. Toiset vannovat pitkän pinnasängyssä nukkumisen nimeen, ja siirtävät lapset lastensänkyyn vasta lähempänä kolmen vuoden rajapyykkiä. Ja sitten on meitä, joiden lapset siirtyvät lastensänkyyn jo hyvissä ajoin ennen kahden vuoden rajapyykkiä. Meidän 1,5 vuotias taapero on nukkunut jo useamman kuukauden omassa huoneessaan. Hän on aina ollut suhteellisen hyvä nukkumaan, ja ollaan saatu nauttia helpoista nukutuksista ja kokonaisista öistä siitä yöimetyksen loppumisesta saakka. Nyt muutaman viikon ajan meillä on myös nukuttu lastensängyssä pinnasängyn sijaan.
Lue myös: HEI MEILLÄ NUKUTAAN
Pinnasängystä lasten sänkyyn – milloin on oikea ikä siirtyä?
Tämä on varmasti asia, johon ei ole yksiselitteistä oikeaa vastausta. Meillä lapset ovat tosiaan siirtyneet suhteellisen aikaisin lastensänkyyn, ja jokaisen lapsen kohdalla tähän on ollut hiukan eri syyt. Joidenkin lähteiden ja unikonsulttien mukaan parasta olisi kuitenkin nukkua pinnasängyssä mahdollisimman lähelle kolmen vuoden ikää. Yksi iso syy tähän on varmasti pienten lasten impulssikontrollin puute – jos ja kun pienelle lapselle tulee keskellä yötä ajatus poistua sängystä, hän myös melkoisella varmuudella sen toteuttaa. Liian aikainen siirtymä voi myös kostautua yöunien takkuiluna, ja lisätä merkittävästi yöheräilyä. Uskon kuitenkin, että jokainen vanhempi varmasti osaa tässäkin asiassa lukea omaa lastaan parhaiten ja punnita perheen ja unien tilannetta kokonaisuutena. Paras ikä siirtymälle on silloin, kun se tuntuu omalle perheelle ja erityisesti lapselle sopivalta. Eli silloin, kun lapsen kehityksessä ei ole meneillään mitään merkittäviä vaiheita kuten eroahdistusta tai uhmaikää.
Miksi meillä siirryttiin lastensänkyyn?
Kuten sanottu, on meillä siirrytty jokaisen lapsen kanssa pinnasängystä lastensänkyyn suhteellisen varhain, jo 1-1,5 vuoden iässä. Esikoinen on ollut meidän lapsista aina haastavin nukkumisen suhteen. Pinnasängyssä nukkuminen oli hänen kanssaan aina haastavaa. Hänen kanssaan, kuten myös pikkusisarusten kanssaan olemme aina tehneet nukkumisenkin suhteen juuri meille siihen hetkeen sopivimmat ratkaisut. Hän nukahti varsin pitkään syliin, emmekä missään vaiheessa kokeneet sitä ongelmaksi. Itsenäisen nukahtamisen taidon hän oppi siis varsin myöhään. Pinnasänkyyn itsenäinen nukahtaminen oli haasteellista, ja sylistä sänkyyn laskiessa hän heräsi välittömästi. Yöimetyksetkin jäivät pois varsin myöhään. Tästä syystä päätimme jo melko varhain siirtää hänet lastensänkyyn, jolloin vanhemman oli helpompi olla sängyssä vieressä istumassa ja tukemassa nukahtamisessa. Ja tämä toimi meillä hyvin. Pian hän oppi nukahtamaan, eikä oikeastaan koskaan keksinyt nukutusvaiheessa alkaa karkailemaan sängystä.
Keskimmäisen kanssa siirtyminen lasten sänkyyn tapahtui muutaman kuukauden myöhemmin. Tähän ainoana syynä oli oikeastaan käytännön syyt, sillä löysin käytettynä hyvään hintaan kerrossängyn jollaista olimme tytöille kaavailleet. Ja koska keskimmäinenkin oli kuitenkin jo jokusen kuukauden päälle vuoden iässä, ajateltiin siirtää hänetkin tässä hyväksi havaitussa vaiheessa lastensänkyyn. Ja jälleen siirtymä meni hienosti, eikä hänkään keksinyt karkailla sängystä. Täydellistä!
No, entäs tämä meidän kuopus sitten? Hänen kanssaan ei ole ollut oikeastaan mitään erityisempää syytä siirtää tässä vaiheessa lastensänkyyn. Mutta koska kahden aiemman lapsen kanssa tässä iässä siirtymä sujui kivuttomasti, päätettiin kuitenkin jatkaa tätä hyväksi havaittua linjaa. Ja se toimi jälleen hienosti! Heti ensimmäisenä iltana hän painoi tyytyväisenä päänsä tyynyyn ja alkoi unille. Ja jokaisena iltana sen jälkeen hän on tyytyväisenä tepastellut hammaspesulta omaan huoneeseensa, kiivennyt sänkyyn ja alkanut unille. Kuinka ihanan helppoa!
Kuinka siirtymä kannattaa toteuttaa?
Pinnasängystä lastensänkyyn siirtyminen voi olla etenkin hiukan isommalle taaperolle melkoinen virstanpylväs. Se voi jännittää, ja ehkä pelottaakkin. Lasta kannattaa siis mielestäni ehdottomasti valmistella tähän siirtymään. Sängyn voi valita ja kasata yhdessä lapsen kanssa, ja antaa lapsen totutella sänkyyn ennen nukkumaanmenoaikaa. Voitte yhdessä valita sänkyyn lapselle mieluisat lakanat ja pedata sängyn. Sanoita lapselle siirtymää etukäteen, ja kerro kuinka toivoisit nukkumaanmenohetken sujuvan. Mikäli huoneessa on tilaa, suosin ainakin itse alkuun kahden sängyn taktiikkaa. Ensimmäisinä päivinä uusi sänky voi olla huoneessa, vaikka lapsi nukkuisikin vielä pinnasängyssä. Lapsi voi tutustua sänkyyn, ja ehkä aloittaa siirtymän nukkumalla päiväunet lastensängyssä.
Kun on aika käydä ensimmäistä kertaa yöunille lastensänkyyn, kannattaa iltarutiineihin varata hiukan aikaa. Nukutus voi myös aluksi vaatia vanhemmalta paljonkin kärsivällisyyttä, mikäli lapsi päättää hyödyntää tilaisuutensa poistua sängystä. Suuria muutoksia nukutusrutiineihin ei kuitenkaan kannata siirtymän yhteydessä tehdä, vaan pyrkikää pitämään nukahtamisen hetki mahdollisimman samanlaisena kuin pinnasängyssäkin. Muutokselle kannattaa antaa aikaa, ja etenkin isomman, esimerkiksi 3-vuotiaan kanssa siirtymästä voi myös keskustella. Ja pidä mielessä, että mikäli siirtymä ei syystä tai toisesta suju, voitte aina palata vielä hetkeksi takaisin pinnasänkyyn.
Hyviä unia!
