Yksi vauvavuoden ja ylipäätään pikkulapsiarjen kuumimpia puheenaiheita tuntuu olevan uni. Enkä yhtään ihmettele. Meidän perheessä lapset ovat keskenään varsin erilaisia nukkujia. Nyt kolmannen lapsen kanssa voin rehellisesti sanoa menneeni uniasioissa sieltä mistä aita on matalin. Tai ehkä ajoittain jopa sieltä, mistä se on jo kaatunut. Mutta nyt voin vihdoin sanoa, että meillä nukutaan hyvin!
Lue myös: VAUVA 1V – VAUVAVUOSI PAKETISSA
Uni vauvavuoden aikana – uni nyt
Kuten sanottu, olen uniasioissa vetänyt kolmannen lapsen kanssa mutkat melko suoriksi. Toiset vannovat jo pienen vauvan kanssa itsenäisen nukahtamisen nimeen, itse etenkin pikkuvauva-aikana elän siinä mielessä hetkessä, että teen ratkaisut aina tilanteen mukaan. Jos pikkuvauva-arjessa voimavarat tuntuvat olevan vähissä, eikä vauva tahdo tyyntyä itsekseen unille niin en näe mitään syytä siihen, miksi rinnalle nukuttaminen pitäisi nähdä peikkona. Meillä kaikki lapset ovat nukahtaneet vauvana enemmän tai vähemmän rinnalle, ja tämä kolmas nukahti rinnalle pääsääntöisesti joka ilta jopa yli vuoden ikään saakka. En usko pelotteluihin siitä, että rinnalle nukutettu lapsi ei oppisi itsenäisesti nukahtamaan. Höpö höpö sanon minä! Haluan kannustaa jokaista tekemään juuri niin kuin itselle ja omalle perheelle on parhaaksi.
Meillä rinnalle nukahtaminen ei tuntunut ongelmalta, ja ensimmäiset noin kymmenisen kuukautta nukuttiin ihan koko yö perhepedissä. Joskus vauva kävi esimerkiksi yhden tai pari unipätkää nukkumassa omassa sängyssään, ja ihan pienen vauvan kanssa sivuvaunu toimi tosi hyvin kun vauva ei osannut vielä liikkua. Yöimetyksetkin meillä olivat mukana kuvioissa melko pitkään, ja oikeastaan ihan vain siksi etten itse jaksanut asialle tehdä mitään. Oli niin helppoa imettää vauvaa yöllä makuultaan puoliunessa ja jatkaa saman tien unia. Ja kieltämättä olihan se tietyllä tapaa myös ihanaa, kun toinen tuhisi ihan kyljessä kiinni.
Päiväunet meillä on aina rullanneet hyvin, ja edelleenkin päiväunta riittää useamman tunnin verran mikä on tosi kiva juttu. Näin saan itse pienen hengähdystauon päivällä. Päiväunet meillä nukutaan rattaissa, sillä olen todennut sen meille kaikista toimivimmaksi tavaksi. Saan itse samalla tehtyä lenkin, ja myös lapsi saa rauhallisen ympäristön unelle toisin kuin sisällä isomman tai molempien isompien lasten touhutessa.
Unikoulu nukkumisen tueksi
Vauvan unen yhteydessä kuulee usein puhuttavan unikoulusta. Mitä se sitten tarkoittaa? Unikoulun tarkoituksena on opettaa lapsi itsenäiseen nukahtamiseen, jolloin yöllä havahtuessaan lapsi osaa rauhoittaa itsensä ja jatkaa itsenäisesti unia. Metodeja tähän on erilaisia, ja haluan heti täsmentää että esimerkiksi neuvolatkaan eivät nykyisin suosittele ns. vanhan kansan ”huudatusunikoulua”, jossa lapsi jätetään täysin yksin öisin. Lempeitä unikoulumenetelmiä ovat esimerkiksi tuoliunikoulu tai tassutteluun perustuva unikoulu, ja näitä molempia metodeja ollaan itsekin hyödynnetty eri tavoin. Lisää kotiunikouluista voit lukea täältä. Keskimmäisen kanssa toteutettiin tassuttelu unikoulua hänen ollessaan n. 7-8kk ikäinen. Tästä eteenpäin hän nukkuikin todella hyvin. Tämän kolmannen tyypin kanssa unikoulu oli ajatuksissa juurikin tuosta 7kk iästä eteenpäin, mutta rehellisesti en koskaan saanut aikaiseksi toteuttaa sitä. Yösyötöistä luovuttiin lempeällä tavalla, kuitenkaan varsinaisesti mitään unikoulumenetelmiä noudattamatta. Ja nyt reilun vuoden iässä samalla tyylillä siirrettiin mini nukkumaan omaan huoneeseensa.
Omassa huoneessa on nyt nukuttu parin viikon verran, ja jo ensimmäisenä iltana olin tyytyväinen ratkaisuuni. Siirto omaan huoneeseen tapahtui lopulta aika nopealla aikataululla, ja olin hiukan skeptinen itsenäisen nukahtamisen suhteen kun taapero oli nukahtanut tosiaan rinnalle lähes poikkeuksetta. Imetin hänet olohuoneessa ja vein omaan huoneeseen ja laskin omaan sänkyynsä hereillä. Yritin poistua huoneesta, mutta se meni välittömästi huudoksi. Eli useampi käynti ja rauhoittelua vaadittiin, mutta alle puolessa tunnissa taapero oli lopulta unessa. Samaa linjaa on menty siitä asti, ja nykyisin nukahtaminen sujuu jo varsin mallikkaasti. Aamuöisin mini saattaa edelleen heräillä itkeskelemään siinä neljän ja viiden välillä, mutta rauhoittuu usein itse takaisin unille. Aamuherätys on hiukan vaihtelevasti 5-6 välillä, mikä on meillä pidempään ollut aika normaali. Tosin useamman kerran herätys on nyt ollut vasta 6 aikoihin, mikä olisi optimaalisempi.
Aluksi siirto omaan huoneeseen tuntui hiukan haikealta, miten meidän vauva onkin kasvanut jo niin isoksi taaperoksi! Nyt se tuntuu varsin hyvältä, ja tietynlainen ”napanuoran venyminen” vauvavuoden jälkeen tekee varmasti hyvää.
