Usein kuulee sanottavan, että siinähän se kaksi lasta menee missä yksikin. Ja kyllä, varmasti ensimmäisen lapsen kohdalla muutos on konkreettisesti kaikista suurin. Yhtäkkiä oletkin vastuussa toisesta ihmisestä, ja arkea rytmittävät ruoka-ajat ja unirytmit. On erilaisia kehitysvaiheita, neuvolakäyntejä ynnä muuta. Toisen lapsen kohdalla kaikki tämä on jo tuttua, mutta mitenkäs sitten kolmannen kohdalla? Riittääkö kolmelle lapselle kaksi kättä?
Lue myös: KOLMAS LAPSI TULI TALOON – KUINKA KÄVI PARISUHTEELLE & ”NO, JOKO TEILLE TULEE KOLMAS LAPSI?” Ajatuksia lapsiluvusta
Meneekö kolme lasta siinä missä kaksikin?
Kaksi lasta tuntuu nykypäivänä olevan se yleisin, niin sanottu normi. Ja varmasti monessakin mielessä se on melko hyvä ratkaisu. Yhdellä vanhemmalla on kaksi kättä, ja kahden vanhemman perheissä tarvittaessa haastavissa tilanteissa on yksi vanhempi yhtä lasta kohden. Se helpottaa varmasti paljon. Kahden turvaistuimen sovittaminen autoon on helpompaa verrattuna kolmeen. Usein myös esimerkiksi lomamatkoilla pakettitarjoukset sisältävät kaksi aikuista ja kaksi lasta.
Mutta kuinka tilanne muuttuu kolmannen lapsen myötä? No, ensinnäkin voin paljastaa että kolmannen lapsen kanssa kädet kyllä riittävät. Toki tekemistä on enemmän kuin vaikkapa yhden lapsen kanssa, mutta silti näen kolmannen lapsen ehdottomasti rikkautena. Rutiinien ja arjen rytmityksen puolesta kolme lasta menee tietyllä tapaa siinä missä kaksikin, eikä kaikista pikkuasioista enää jaksa stressata samalla lailla. Kyllä ne asiat omalla painollaan sujuvat. Tietyllä tapaa on toki totta, että tavallaan jokaisen lapsen myötä sitä palaa ikään kuin takaisin lähtöruutuun; juuri kun lapset alkavat itsenäistyä niin kaikki alkaa alusta. Vaipparalli, yöheräilyt ja muut vauva-arjen jutut. Ja toki konkreettista työtä kolmen lapsen kanssa on enemmän; enemmän pyykkiä, enemmän ruoanlaittoa. Useammat haalarit puettavana ja turvavyöt kiinnitettävänä.
Kolmen lapsen kanssa arki ei kuitenkaan mielestäni muutu radikaalisti kuormittavammaksi. Kaikki on jo niin tuttua ja turvallista. Härdelliä ja kaaosta on ehkä joissain tilanteissa enemmän, mutta ne ovat vain ohi meneviä hetkiä. Toki joskus arki tuntuu kuormittavalta ja väsyttää, mutta niin varmasti meitä kaikkia joskus. Jopa lapsettomia. Kolmesta lapsesta on myös tietyllä tapaa parhaimmillaan jopa enemmän seuraa toisilleen. Kun toisen sisaruksen kanssa ei vaikkapa hetkittäin mielenkiinnon kohteet osu yksiin tai leikit suju, voi toisen kanssa hommat mennä hyvinkin yksi yhteen. Meillä lapset ovat keskimäärin kahden vuoden ikäerolla, ja on ollut ihanaa huomata kuinka tärkeitä he ovat toisilleen. Isosisarukset tulevat aina aamulla ensimmäisenä hellimään pikkuveljeä, mutta leikeissä isommat viihtyvät vielä pääasiassa keskenään.
Kolme lasta on ehdottomasti rikkaus. Vaikka työtä on ehkä hiukan enemmän kuin kahden kanssa, on rakkautta kuitenkin varmasti vähintäänkin kolminkertainen määrä 🤍
