MILLAINEN LAPSI ON HELPPO LAPSI?
Etenkin pienen vauvan kanssa tuntuu, että toisinaan törmää kysymykseen siitä kuinka ”helppo” vauva on. Tai toisin ilmaistuna, kuinka ”kiltti” vauva on. Havahduin hiljattain miettimään meidän lasten tempperamentteja sekä luonteiden eroja, ja samalla tulin miettineeksi että ovatkohan nämä meidän lapset nyt sitten niitä helppoja lapsia vaiko eivät. Mitä helppo lapsi edes tarkoittaa, millainen on helppo lapsi? Onko helpon lapsen kanssa arki helppoa, ja voiko lapsi olla liian helppo?
Lue myös: MILLAINEN ÄITI HALUAN OLLA? & KUULUUKO PERHEARJEN OLLA AINAISTA SELVIYTYMISTÄ?
On varmasti sanomattakin selvää, että jokainen lapsi on yksilö. Oma uniikki, ihana yksilönsä jolla on omanlaisensa luonteenpiirteet sekä tempperamentti. Siinä missä toinen lapsi voi kiihtyä nollasta sataan sekunnissa, toisinaan jopa monen mielestä hieman aiheettomastikin, voi toinen lapsi olla hätkähtämätön viilipytty. Myös meidän lasten tempperamenteissa on paljon eroja – vaikka kyllä heistä jokaisesta löytyy luonnettakin ihan riittävissä määrin. Ja mitäpä muuta voisi odotaakkaan kun katsoo meitä vanhempia. Ehkä juuri oma luonteemme onkin tietyllä tapaa auttanut meitä myös lasten kanssa – lapsen käyttäytymistä on jollain tapaa helpompi ymmärtää kun tuntemuksia ja käyttäytymistä voi peilata itseensä. Etenkin meidän esikoisen kanssa meidän luonteenpiirteet ovat niin samasta puusta veistettyjä, että ymmärrän hänen käyttäytymistään varsin hyvin. Mutta täytyy toki myös myöntää, että toisinaan konfliktitilanteissa käy hieman omia vanhempia sääliksi. Mitä kaikkea hekin ovat joutuneet kestämään! Esikoisen vauvavuodesta muistan keskustelun erään tuttavan kanssa, jossa hän kysyi miten vauva-arki on lähtenyt sujumaan. Tähän vastasin kaiken sujuvan omalla painollaan, ja vauvan olevan varsin tyytyväinen tyyppi. Vastaukseksi sain, että esikoiset usein ovatkin helppoja tyyppejä. Juupajuu.
Kaikesta huolimatta koen, että olemme päässeet lasten kanssa melko helpolla. Ehkä voisi jopa sanoa, että meidän lapset ovat helppoja. He syövät, nukkuvat, ja ennen kaikkea ovat terveitä. Päivät soljuvat tietyllä rytmillä ja rutiinilla, jolloin jokainen tietää mitä tuleman pitää ja lapsille päivissä on ennustettavuutta. Mutta kyllä meillä myös jokaisen lapsen kanssa omat kasvatukselliset haasteensa, ja pyrimme tietenkin vastaamaan heidän yksilöllisiin tarpeisiinsa mahdollisimman hyvin ja antamaan tukea etenkin niihin haastavampiin kohtiin elämässä. Ja vaikka sanoisinkin meidän lasten olevan helppoja, niin kyllä meilläkin on oltu väsyneitä, ja etenkin vauvavuosien aikana yöheräilyitä luonnollisesti tulee. Meillä otetaan yhteen lasten kanssa, korotetaan ääntä ja käyttäydytään typerästi puolin ja toisin. Sen jälkeen rauhoitutaan, ja pyydetään anteeksi.
Millainen on helppo lapsi?
Onko helppo lapsi sitten se hiljainen, hyvin käyttäytyvä tyyppi jolle kaikki käy? Miksi toisinaan jopa huonosti käyttäytyvä, vahvalla tempperamentilla varustettu lapsi mielletään jotenkin ”vaikeaksi”? Eihän lapsi tahallaan ole vaikea, käyttäydy huonosti tai halua aiheuttaa vanhemmille kurjaa mieltä. Käytöksen takana on aina jokin syy. Etenkin meillä hankalan käytöksen takana on usein halu tulla nähdyksi tai kuulluksi vanhemman työpäivän jälkeen, tai yksinkertaisesti tunnetaitojen puute. Pieneltä lapselta ei voi vaatia tunnetaitojen osalta liikaa, etenkin kun monella meistä aikuisistakin on vielä asian tiimoilta harjoiteltavaa. En siis oikeastaan ymmärrä tätä helppo lapsi – hankala lapsi jaottelun perimmäistä ajatusta. Eivät ne vauvat ja lapset tahallaan ole hankalia.
Voiko lasten kanssa päästä liian helpolla?
Moni etenkin niin sanotun helpon vauvan vanhempi on varmasti törmännyt tähän ah niin kuuluisaan ”odotapa vaan kun” mantraan. Odotapa vaan kun se lähtee kävelemään. Odotapa vaan kun tulee uhmaikä. Odotapa vaan esiteinivaihetta. Odotapa vaan sitä tätä ja tuota, kyllä ne hankaluudet sieltä vielä löytyvät. Ja auta armias jos tämän ”helpon” vauvan vanhempana erehdyt joskus valittamaan, tietäisitpä vaan millaista on kun arki vauvan kanssa syystä tai toisesta on haastavaa. On allergioita, refluksia, koliikkia. On tempperamenttinen lapsi, haasteita arjessa.
Edelleen haluan alleviivata kysymystä siitä, miksi vanhemmuuden ja pikkulapsiarjen tulisi olla rankkaa? Miksi pitää aina erikseen alleviivata kärsimystä ja tehtyjä uhrauksia, aivan kuin ilman niitä et olisi hyvä vanhempi. Tai oikeastaan vanhempi lainkaan. Kyllä lapsiarki voi olla myös helppoa, ja itse ainakin koen arjen mielekkyyden niin tärkeänä hyvinvoinnin peruspilarina, että haluan kynsin hampain pitää kiinni meidän arjen toimivuudesta. Kun arki toimii, kaikki ovat tyytyväisempiä ja asiat sujuvat omalla painollaan.
