LAPSET SOMESSA – MIHIN VETÄÄ RAJA?

Minea

Kuuntelin äskettäin erään podcastin jakson, jossa aiheena oli lasten näkyminen somessa. Tämä on aihe, joka minua on mietityttänyt paljon. Näkemyksiä ja toimintapoja on varmasti monia. Osa jakaa melko estottomasti suurenkin osan lasten arjesta, puhuttelee heitä omilla nimillään sekä jakaa selkeästi tunnistettavia kasvokuvia. Toinen ääripää sulkee lapset kokonaan pois sosiaalisesta mediasta heidän ollessa kyvyttömiä tekemään omaa yksityisyyttään koskevia päätöksiä. Ja näiden kahden ääripään väliin mahtuu tietysti lukematon määrä tietynlaisia kompromissiratkaisuja, joissa niissäkin on jokaisessa omat hyvät ja huonot puolensa.

Koska sosiaalinen media on nykypäivänä osa joka päiväistä elämäämme, on lasten näkyvyyttä hyvä pohtia. Jokainen vanhempi varmasti pohtii tätä asiaa, eikä pohdinta koske pelkästään vauva/pikkulapsiaikaa. Aiheesta löytyy kiinnostavia tekstejä esimerkiksi täältä sekä täältä.  Oma sisältöni on aina painottunut hyvin pitkälti lifestyle sisältööön, joten koen luonnollisena, että myös lapset näkyvät sisällössäni. Ovathan he suuri osa elämääni.

Minea

Mihin vetää raja?

Olen itse miettinyt tätä asiaa hyvinkin paljon, ja joutunut punnitsemaan eri näkökulmia tarkasti. Ajatusmaailmani liittyen lasten näyttämiseen somessa kiteytyy hyvin yhteen ohjenuoraan; kauniiden, huoliteltujen ja kivojen kuvien ja asioiden jakaminen on minusta ok. Usein mietinkin, että minkälaista sisältöä haluaisin itsestäni jaettavan. Ja tämä ajatusmalli on toiminut meillä hyvin, ja saanut myös hyväksynnän puolisoltani. Hän ei ole vielä kertaakaan kauhistellut sisältöjä, joita lapsiin liittyen olen jakanut esimerkiksi blogissa tai instagramissa. Lapsista on esimerkiksi helpostikin nähtävissä muutamia klassisia newborn kuvia sekä portfoliossani että sosiaalisen median kanavissani. Tämän lisäksi jaan kasvokuvia esimerkiksi blogissa sekä instagramissa. Tulevaisuudessa lasten kasvaessa tietenkin tulen kysymään heidän mielipidettään koskien heistä sosiaalisessa mediassa jaettavaa sisältöä. Jokaisella on oikeus päättää siitä, minkälaisia kuvia itsestään nettiin jakaa. Toisaalta itse olen sen verran nuori, että sosiaalinen media on jollain tapaa ollut läsnä elämässäni hyvin ison osan eliniästäni, joten oman elämän jakaminen tuntuu suht luonnolliselta. Olen myös nykypäivänä hyvinkin sinut itseni kanssa, joten en tiedä osaisinko pahoittaa mieltäni jos löytäisin netistä esimerkiksi oman vauvakuvani.

 

Lapset osana portfoliota?

Hankalin näkökulma tässä asiassa on mielestäni tavoitteeni valokuvaajana. Lapsien ja etenkin vauvojen kuvaaminen on suunta, johon haluaisin omaa valokuvaustoimintaani viedä. Haluan ikuistaa vauvat sellaisina kuin he ovat; luonnollisina, ihanine ilmeineen, paljaine varpaineen sekä täydellisine muhkuroineen. Mutta hankalaa tässä on se, että kuinka voin asiakkailleni asiasta viestiä, jos en jaa oman brändilinjaukseni mukaisia kuvia? Ymmärrän hyvin perheitä, jotka eivät anna julkaisulupaa kuvilleen ja se on täysin hyväksyttävää. Toisaalta koen, että esimerkiksi tämän postauksen tyyliset kuvat omista lapsistani selkeiden kasvojen kera eivät välttämättä kuulu osaksi portfoliotani, sillä omien kanavieni perusteella he ovat selvästi tunnistettavissa minun lapsikseni. Vieraiden lasten henkilöllisyyttä ei yhtä helposti saa selville esimerkiksi valokuvaajan portfoliosta.

Minea

Sosiaalisen median kaupallisuus

Sosiaalinen media bisneksenä tuo omat haastavuutensa rajan vetämiseen. Tämä jos jokin on kiinnostava aihe. Äitiys ja perhe-elämä on kasvattanut suosiotaan sosiaalisen median genrenä viime vuosina, ja uskon että tietyllä tapaa kiinnostavaa siitä tekee samaistuttavuus. Jo raskausaikana on mukava fiilistellä tulevaa, ja sosiaalisen median välityksellä ottaa hiukan selvää siitä, mihin veneeseen sitä on tullut hypättyä. Ja perhegenressä lapset ovat tietenkin oleellinen osa – niin myös sosiaalisessa mediassa. Ajatus lapsien käyttämisestä ikään kuin kaupallisten yhteistöiden välineenä on mielenkiintoinen, ehkä jopa hiukan pelottava. Väitän, että myöskään minun blogini tai instagramini ei kiinnostaisi sitäkään vähää määrää ihmisiä, mitä se kiinnostaa tällä hetkellä, jos sisällössäni ei näkyisi lapset ja perhe. Suuri osa seuraajistani on äitejä, joten heitä luultavasti sisällössäni kiinnostaa helppo samaistuttavuus, sekä tietenkin se perhe-elämä. Myös suuri osa yhteistöistäni liittyy jollakin tavoin lapsiin, mutta en silti koe käyttäväni heitä millään tavoin sisällön kaupallistamisen välineinä. Moni ehkä kuvittelee tällaisten yhteistöiden tekemisen olevan helppoa; sen kun pyöräyttää lapsen, ottaa muutaman yhteistyön ja fiilistelee lapsen kanssa uusia tuotteita ja napsii samalla pari kuvaa someen. Ei. Ensinnäkin, vaikka itse en tee sisällöntuotantoa omiin sosiaalisen median kanaviini edes sivutyönä, yhteistöitä ei noin vain oteta tai saada. Niiden saaminen edellyttää, että sinulla on vakiintunut seuraajakunta, jonka kasvattamiseksi olet tehnyt paljon töitä. Yhteistyön solmimisen jälkeen myös postausten suunnittelu, toteuttaminen ja julkaisu vie aikaa. Se, että olemme saaneet esimerkiksi joitakin tuotteita testiin somen kautta, on mielestäni pelkkää plussaa koko perheelle. Käyttökokemusten jakaminen ei ole meiltä millään tavoin pois, päinvastoin. Realistisen, mutta silti tietyllä tavalla huolitellun sisällön jakaminen tuotteesta ja sen käyttökokemuksesta ei ole meiltä millään tavoin pois, päinvastoin. Ja sitäpaitsi, kuten jo postauksen alussa mainitsemassani podcast jaksossakin todettiin, on kautta aikojen ollut olemassa lapsimalleja, lapsinäyttelijöitä jne.

Lapset ja tulevaisuuden some

Lapsemme ovat syntyneet sosiaalisen median aikakaudella. Some, kuten kehitys ylipäätään menee kovaa vauhtia ja suurin harppauksin eteenpäin. Lapsemme eivät tiedä elämästä ennen somea, joten heille oman elämän jakaminen vieraille ihmisille voi ajan karttuessa tuntua normaalilta. Tästä huolimatta mielestäni on sosiaaliseen mediaan liittyvässä mediakasvatuksessa tärkeää painottaa, minkälaisen sisällön jakamanine on ok. On tärkeää pohtia ennen sisällön jakamista, voiko siitä koitua harmia myöhemmin ja minkälaisia reaktioita se mahdollisesti aiheuttaa. Asioilla on aina seurauksensa. Oikein käytettynä sosiaalinen media on kuitenkin erittäin antoisa paikka esimerkiksi vertaistuen hakemiseen, ja tarjoaahan se myös paljon erilaisia mahdollisuuksia.

 

Mielestäni tärkeintä on, että jokainen vanhempi pohtii asiaa ja vetää rajan oman näkemyksensä mukaisesti. Ei ole olemassa yhtä ainoaa tapaa toimia! Ja pitää myös muistaa, että lapsemme kasvavat sosiaalisen median aikakautena. Kaikki se, mitä me heille asiasta opetamme ja minkälaista esimerkkiä näytämme on heidän käsityksensä normaalista.

Seuraa myös Instagramissa @juttaeveliinarantanen

Samankaltaiset artikkelit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *