Usein vauvavuoden varoitellaan olevan parisuhteelle raskasta aikaa, ja toisinaan tuoreita vanhempia neuvotaan olemaan eroamatta vauvavuoden aikana. Joo, ihan hyvä neuvohan tuo sinänsä on, ja nykypäivänä usein luovutetaankin aivan liian helposti parisuhteessa riippumatta siitä, onko suhteessa lapsia vai ei. Mutta yleisesti ottaen en ymmärrä, miksi yleisesti vauvavuoden varoitellaan olevan raskas parisuhteelle. Odotapa vaan taaperoaikaa!
Miksi vauvavuoden aikana erotaan?
Usein vauvavuosi mullistaa etenkin tuoreiden vanhempien ja etenkin äidin elämän täysin, ja ymmärrän että ilmassa voi olla väsymystä etenkin mikäli vauva on haastava, hänellä on kenties koliikkia, refluksia tai muita arkeen erityisiä haasteita asettavia vaivoja. Mutta kahden pienen lapsen äitinä kvalitatiivinen tutkimukseni tämän hetkisen otannan perusteella osoittaa, että vauvavuosi voi olla myös suhteellisen helppo – ainakin verrattuna siihen mitä lasten kasvatuksessa on vielä edessä. Toki otanta on varsin suppea, mutta kuten muissakin blogini teksteissä, myös tässä käsittelen aihetta omasta näkökulmastani. Miksi vauvavuoden aikana sitten erotaan? Asiaan on varmasti monia syitä, ja haluan uskoa että kukaan ei tällaista ratkaisua tee ilman painavia syitä. Enkä siis halua syyllistää vauvavuoden aikana eronneita, usein kaksi rakastavaa kotia ja hyvinvoivaa vanhempaa voivat tarjota lapselle turvallisemman ympäristön kasvuun kuin yksi ilmapiiriltään huono koti, jossa vanhemmat voivat huonosti ja huono parisuhde väistämättä heijastuu myös lapseen ja hänen kehitykseensä. Vauvavuosi tuo monen pariskunnan aivan uusien asioiden äärelle, väsymys kuormittaa vanhempia ja tilanteessa voi olla lukuisia muitakin stressitekijöitä. Mutta jos siellä on joku tuleva äiti, haluan sanoa sinulle lohdutuksen sanan: väsymykseen tottuu. Nimimerkillä kolme vuotta joka öistä heräilyä takana, eikä loppua tunnu näkyvän. Mutta onneksi on olemassa hyvän tahtoiset läheiset, jotka varmasti antavat sinullekkin korvaamattoman vinkin: ”nuku kun vauvakin nukkuu.” Voit myös kokeilla valmistaa ruokaa, imuroida ja pyykätä silloin kun vauvakin näitä kotitöitä harrastaa. Ja näitä väsymyksen leveleitä tuntuu olevan kaksi; ensimmäisellä levelillä väsymys on läsnä arjessa. Se ärsyttää, ja saa seinät tuntuvaan päälle kaatuvilta. Kaikki ärsyttää, jopa se oman puolison naama. Ja siitähän sitten luonnollisesti seuraa kitkaa parisuhteeseen. Sitten on tämä seuraava väsymyksen leveli, jossa energiaa ei riitä edes riitelyyn. Tiedä sitten, kumpi on parempi.
Vauva-arki on helppoa
Omalla kohdallani olen kokenut vauva-arjen helpoksi, sillä kummallakaan tytöistämme ei ole ollut esimerkiksi koliikkia, refluksia, allergioita tai muitakaan suurempia ongelmia. Toki mekin olemme saaneet oman osamme esimerkiksi tiheän imun kausista, hampaista, eroahdistuksesta, uusien taitojen oppimisen aiheuttamasta levottomuudesta ja muista lapsen normaaliin kehitykseen kuuluvista vaiheista. Silti, arki etenkin yhden vauvan kanssa on mielestäni helppoa. Ja mikäli arki tuntuu kuormittavalta, kannattaa aina miettiä että voisiko joissakin asioissa rimaa laskea hiukan. Onko aina pakko olla esimerkiksi kotitekoista ruokaa, pyykit viikattuna kaapissa, lattialistat imuroituna ja paikat tiptop? Vai olisiko aika laittaa oma hyvinvointi edelle, ja ottaa vaikka päiväunet, näin ollen parantaa omaa hyvinvointia ja ehkä välttää turhia konflikteja myös parisuhteessa? Loppujen lopuksi, vauvat ovat yleisesti ottaen tyytyväisiä melko vähään. Puhdas vaippa, maha täynnä ja säännöllinen päivärytmi päiväunineen riittävät varmasti perusterveelle vauvalle pitkälle. Ei vauva vielä osaa kaivata päivittäin monipuolisia virikkeitä, saati ilmaista mielipidettään päivälle valituista vaatteista, päivän ruoasta saati lautasesta jolta ruoka tarjotaan. Trust me, pahempaa on luvassa!
Jos vauvavuosi kuormittaa, muista nämä!
Vauvavuoden kuormittavuuden keskellä on tärkeää muistaa, että kyseessä on lyhyt, ohimenevä vaihe. Ei haittaa, vaikka kahvivieraille ei olisikaan itse leivottua pullaa tarjolla, jääkaapissa ei aina ole valmista ruokaa, villakoirat ovat vallanneet nurkat ja pyykit odottavat että joku viikkaisi ne. Tärkeintä on, että olet itsellesi armollinen! Vauvavuosi voi tuntua ikuisuudelta, ja jopa hiukan kahlitsevalta. Et ehkä olekaan enää vapaa toimimaan niinkuin haluat, silloin kun haluat. Tärkeintä kaiken tämän keskellä on, että olette puolisonne kanssa tiimi. Pelatkaa samaan maaliin, älkää toisianne vastaan! Älä epäröi pyytää apua. Kun arki tuntuu kuormittavalta, muista tämä seuraava lause; päivät ovat pitkiä, mutta vuodet lyhyitä. Niin kliseistä kun se onkin, niin se on täysin totta joka sana!
Odotapa vaan taaperoaikaa
Vihaan erityisesti äitien keskusteluissa toisinaan käytettävää mantraa ”odotapa vaan kun..”. Mutta odotapa vaan taaperoaikaa! Tähänastisen äitiydestä saamani kokemuksen perusteella väitän, että taaperoaika ja lapsen ensimmäiset uhmat ja tahtovaiheet jos jotkut ovat koettelevia niin omalle järjelle kuin sitä kautta myös parisuhteelle. On nimittäin meidänkin taloudessa eletty päiviä, kun miestä on työpäivän jälkeen kotona ollut vastassa kuin myrskyn merkkinä oleva vaimo, joka suurin piirtein samalla oven avauksella lähtee viettämään omaa aikaa vietettyään päivän ”en tahdo syödä, en tahdo pukea, väärän väriset sukat, en halua nukkua”-vaiheessa elävän taaperon kanssa. Tähän kun lisätään mahdollinen edelleen jatkuva univaje, niin kylläpä alkaa hermoja kiristää. Oma aika on kortilla, unet on edelleen kortilla, lapsella on tahtoikä ja puoliso tekee pitkää päivää. Ei se arki aina ole niin helppoa. Etenkään taaperolle. Mietipä nyt omalle kohdalle jos aamusta saakka kaikki ärsyttää, sukat ovat väärän väriset ja ruoka vääränlaista. Ja vanhemmatkin ovat sen sortin urpoja, etteivät ymmärrä asioiden laitaa laisinkaan! Taaperon todellisesti hermoja koettelevista vaiheista huolimatta en koe, että taaperoaikanakaan meidän perheessä ainakaan kokonaiskuvassa merkittävästi olisi revitty hiuksia päästä tai oltu laittamassa lusikoita jakoon, vaikka olemmekin toisinaan melko räiskyviä riidellessämme. Kaksi itsepäistä ja periksiantamatonta, ja arvatkaapa vaan minkälaisen luonteen on näyttänyt taapero perivän. Mistä lie saanut itsepäisyytensä. Loppujen lopuksi lapsiperhearki on kuitenkin ihanaa, ja uskon että kyllä siihen parisuhteeseen vääntöä saisi aikaiseksi myös ilman lapsia.
