KINKUN SULATTELU JA UUDEN VUODEN LUPAUKSET – TARVITAANKO NIITÄ?
En varmasti ole ainut, joka on huomannut joulun jälkeen sosiaalisessa mediassa ilmiön nimeltä ”kinkun sulattelu” ja vuoden vaihtumisen mukanaan tuomat uuden vuoden lupaukset ja jos jonkinmoiset ihmedieetit. Ja mikäli olet välttynyt kyseiseltä ilmiöltä, huomaat sen varmasti viimeistään vuoden vaihteen jälkeen paitsi sosiaalisessa mediassa, myös astuessasi kuntosalin ovista sisään. Porukkaa on niin paljon, ettei sekaan meinaa mahtua. Mutta kielivätkö nämä termit ihailtavasta itsekurista ja motivaatiosta, vai ruokkivatko ne epätervettä suhtautumista ruokaan ja liikuntaan? Onko tiukat uuden vuoden lupaukset ja tehodieetit tarpeen?
Kinkun sulattelu – UNOHDA SE!
Nyt kun on jouluna muutaman päivän ajan syöty kinkkua kaksin käsin, lastattu lautanen täyteen joululaatikoita ja otettu vielä palan painikkeeksi reilusti konvehteja ja ehkä lasi viiniä, on aika palata ruotuun. Mutta tässäkin kohtaa on tärkeää muistaa, kuinka pieni merkitys tuolla muutaman päivän syömisellä on kokonaiskuvan kannalta. Muutaman päivä on vuositasolla todella pieni osuus, ja on tärkeää muistaa, että sillä mitä syöt uuden vuoden ja joulun välillä on paljon suurempi merkitys, kuin sillä mitä syöt joulun ja uuden vuoden välillä. Terveeseen suhtautumiseen ruokaan ei myöskään kuulu itsensä rankaiseminen minkäänlaisella ”kinkun sulattelulla”, eikä kenenkään tarvitse kompensoida syömisiään liikunnalla. Ei jouluna, eikä muulloinkaan. Liikunta ilman muuta on hyväksi meille kaikille, mutta mielestäni on tärkeää liikkua siksi, että siitä saa hyvän olon ja se edistää omaa terveyttä. Ei siksi, että saisi kulutettua syömänsä herkut.
Silkkaa ajattelemattomuutta?
Varmasti monissa tapauksissa ”kinkun sulattelusta” puhumisen takana ei ole pahaa ajatusta. Ehkä halutaan vain ilmaista, että on kaiken suklaan syömisen jälkeen annettu kropalle sen kaipaamaa liikettä ja ehkä poistuttu kotoa nauttimaan liikunnan riemusta. Eli varmasti monessa tapauksessa perimmäinen tarkoitus on hyvä. Nykypäivänä ulkonäköpaineet varsinkin nuorten naisten kohdalla ovat varsin kovat, ja sosiaalinen media sekä yhteiskuntamme laihdutuskulttuuri osaltaan ruokkivat syömishäiriöistä käytöstä. Tästä syystä olisi ehkä hyvä muistuttaa itselleen liikunnan perimmäistä tarkoitusta ja pohtia omia ajatuksia aiheen tiimoilta. Terveessä suhtautumisessa liikunta on luonnollinen osa arkea, ja sen avulla on tarkoitus pikemminkin lisätä hyvää henkistä ja fyysistä hyvinvointia, kuin rankaista itseään.
Jouluruokarauha
Törmäsin myös somessa tähän syömishäiriöliiton Jouluruokarauha julistukseen, joka toimikoon muistutuksena meille kaikille. Ja tämä on hyvä ja aiheellinen muistutus paitsi jouluna, myös vuoden jokaisena päivänä. Aihe on noussut itselleni tärkeäksi lasten saamisen myötä, sillä olen todella alkanut miettimään sitä, minkälaisia ajatuksia esimerkiksi syömiseen liittyen ja terveeseen suhtautumiseen aiheen tiimoilta haluan lapsilleni opettaa.
1. Ruoka ei ole vihollinen
2. Jokainen saa syödä syyllistymättä
3. Kaikilla on samanarvoinen lupa syödä
4. Kaikki ruoka on yhtä salloittua
5. Syömistä ei ansaita eikä kompensoida liikkumisella
6. Syömistä ei ansaita eikä kompensoida syömättömyydellä
7. Jälkiruoka voi olla päivän tärkein ateria
Uuden vuoden lupaukset – tarvitaanko niitä?
Vuoden vaihtuminen on monelle sysäys kohti elämäntapamuutosta. Ja sehän on hyvä asia, eikö vain? Vai onko? Parempien elämäntapojen, kohenevan terveyden ja ylipäätään arkisen jaksamisen ja hyvinvoinnin tavoittelu on aina hyvä asia. Uusi vuosi ja uudenvuoden lupaukset tosin eivät aina ole paras mahdollinen tapa tavoitella näitä asioita. Usein tulee haukattua liian iso pala kerralla, ja yritetään esimerkiksi laittaa samalla kertaa kuntoon koko paketti. Yritetään syödä säännöllisesti ja mahdollisimman kevyesti, treenataan hullun lailla 5 kertaa viikossa ja suoritetaan myös palautumista. Pakko nukkua 8 tuntia yössä. On sanomattakin selvää, että muutos ei tapahdu yhdessä yössä. Tämän vuoksi on järkevämpää pyrkiä omaa hyvinvointia kohti pieni palanen kerrallaan, ja purkaa iso elämäntapamuutos osiin ja välitavoitteisiin. Yritä esimerkiksi ensin pyrkiä säännölliseen ruokarytmiin. Lisää ruokavalioon hyviä asioita, kuten runsaasti kasviksia ja marjoja. Kun tämä sujuu hyvin, voit ottaa seuraavaksi askeleeksi vaikkapa maltillisen liikunnan lisäämisen arkeen. Pikkuhiljaa opetellut uudet tavat kantavat taatusti pidemmälle kuin kertarysäyksellä aloitettu massiivinen muutos, joka pahimmassa tapauksessa kariutuu jo viikoissa tai päivissä omaan mahdottomuutensa. Ole siis armollinen itsellesi!
En myöskään varsinaisesti kannata vuoden vaihteen jälkeisiä ihmedieettejä. Suurimmalta osin nämä voivat lukeutua edellä mainitsemaani kohtuuttomuuden tavoitteluun. Kun dieetti on liian tiukka noudatettavaksi pidemmällä aikavälillä, tulee helposti dieetin jälkeen palattua vanhoihin tottumuksiin. Järkevämpää olisi opetella terveet elintavat, joita voit noudattaa lopun ikääsi. Toki joissain tapauksissa lyhyt ja tehokas dieetti voi toimia hyvänä sysäyksenä alkuun. Kun näkee tuloksia tulevan lyhyessä ajassa, voi syttyä suurempi palo terveellisemmän elämän tavoitteluun. Tämä toki vaatii sen, että ennen dieetin loppumista on olemassa selkeä ja realistinen jatkosuunnitelma. Eli voidaan ehkä sanoa, että on hyvin henkilökohtaista, mikä tapa toimii kenellekkin. Pääasia on, että tavoitteesi ovat realistiset ja olet sitoutunut työskentelemään niiden ja oman hyvinvointisi eteen arkipäiväisessä elämässäsi joka ikinen päivä.
