Epäsuositut mielipiteeni vanhempana – ja miksi en vaihtaisi niitä mihinkään
Vanhemmuus on täynnä mielipiteitä, neuvoja ja suosituksia – osa pyydettyjä, suurin osa ei. Vuosien varrella olen huomannut, että jotkut omat päätökseni vanhempana eivät ehkä ole olleet niitä ”yleisesti hyväksyttyjä”, mutta meille ne ovat toimineet. Tässä muutama epäsuosittu mielipiteeni, jotka ovat tehneet meidän arjesta sujuvampaa ja vähän vähemmän kaoottista.
Lue myös: Kuka tarvitsee unta ja rauhaa, kun voit olla täydellinen vanhempi?
Älä opeta lasta nukkumaan liikkuvissa vaunuissa – mikä vale!
Tämä on ollut yksi parhaimpia päätöksiäni vanhempana. Meille sanottiin alussa, että ”kyllä vauva nukkuu hyvin vaunuissa liikkuessa”, ja hetken sitä kokeiltiinkin. Mutta nopeasti tajusin, että en halua olla sidottu jatkuvaan kävelyyn tai autoajeluun joka ikinen päivä, jotta lapsi saisi unta. Niinpä päätimme opettaa nukkumaan paikallaan – sänkyyn, omaan rytmiin. Ja kyllä kannatti! Vauva oppi nukahtamaan myös ilman liikettä, ja minä säästyin monta tuntia päämäärätöntä vaunuttelua sateessa.
Lapsi ei nuku sitten, kun sitä väsyttää
Tätä kuulee usein – että lapsi menee nukkumaan, kun on tarpeeksi väsynyt. No ehkä jossain maailmassa, mutta ainakaan meidän kodissa homma ei toimi näin. Jos meillä aina odotettaisiin, että lapsi itse tajuaa olevansa väsynyt ja ennen kaikkea yhteistyöhaluinen nukkumaan menemisen kanssa, olisi talossa melkoinen meteli ja meininki. Ehkä oltaisiin iltaysiltä vasta aloittamassa iltapalaa. Meillä on rutiinit, ja lapset menevät nukkumaan niin päivä- kuin yöuniakin silloin kun on aika, ei silloin kun sirkus on jo karannut käsistä, meininki ylikierroksilla ja silmät alkaa lupsua. Se on ollut elintärkeää koko perheen mielenterveydelle – aikuiset saavat hengähdystauon, ja lapset oppivat ennakoimaan päivän kulkua.
Kaikkeen ei tarvitse valmistaa lasta etukäteen
Tiedän, että valmistelu helpottaa monia tilanteita. Ja itsekin puhun suuresti sen puolesta, koska tietyissä tilanteissa se helpottaa valtavasti. Aina ja kaikkea ei kuitenkaan tarvitse tai voi selittää tai valmistella. Meillä on huomattu, että liika selittäminen voi itse asiassa tehdä tilanteista vaikeampia. Lapsi jää kiinni ajatukseen ja ehtii keksiä vastalauseet ennen kuin mitään on edes tapahtunut. Joskus on parempi vaan sanoa: ”Nyt lähdetään, tule mukaan” – ja mennä.
”Oma aika” ei ole ylellisyys, vaan välttämättömyys
Tämä voi kuulostaa itsekkäältä, mutta seison tämän takana täysin: vanhempien oma aika on elintärkeää. Meillä se tarkoittaa välillä sitä, että molemmilla aikuisilla on omaa aikaa omien tarpeiden mukaan. Joskus se tarkoittaa sitä, että ruudun äärellä saa hengailla ihan rauhassa ilman että kukaan haluaa mandariinia kuorittuna. Välillä se on sitä, että joku muu hoitaa iltatoimet ja itse saa mennä yksin lenkille tai vain maata sohvalla. Kun saa ladata omia akkuja, jaksaa olla parempi vanhempi. Ei ole mikään uroteko venyä jatkuvasti oman jaksamisen yli.
Aikuiset eivät ole viihdyttäjiä
On ihanaa olla lapsen kanssa ja leikkiä yhdessä. Mutta lapsen ei tarvitse saada koko ajan aikuisen huomiota ja viihdykettä. Meillä lapset saavat (ja joutuvat!) myös tylsistymään. Sieltä syntyy usein parhaat leikit. Minä olen “vain” äiti – eikä minun tarvitse keksiä koko ajan tekemistä. Ja se on ihan ok.
Epäsuosittuja tai ei, nämä ovat omia mielipiteitäni ja nämä valinnat ovat meille olleet kullanarvoisia. Jokaisella perheellä on omat juttunsa – tärkeintä on, että arki toimii ja kaikki voivat hyvin. Jos joku neuvo tuntuu väärältä omalle perheelle, se todennäköisesti myös onkin juuri sitä.
Millaisia epäsuosittuja oivalluksia sulla on tullut vanhemmuudessa vastaan?
