Hurjaa, miten äkkiä aika menee. Hiljattain nimittäin täytin esiopetushakemuksen, sillä meidän esikoinen todella aloittaa syksyllä eskarin. Miltä lähestyvä eskari tuntuu, ja kuinka eskarin aloitus käytännössä vaikuttaa meidän arkeen? Meillä esikoinenkin on ollut koko pienen ikänsä kotihoidossa, eli hän menee suoraan esiopetukseen ilman varhaiskasvatusta. Se tuntuu olevan nykypäivänä melko harvinaista, ja jakaa varmasti mielipiteitä Miltä esiopetuksen alkaminen sitten meistä tuntuu ja mitä ajatuksia se herättää?
Lue myös: LAPSET KOTIHOIDOSSA – MIKSI?
Mitä ajattelemme lähestyvästä eskarista?
Eskari on ollut varmaankin jo vuoden paljon puheissa, etenkin lapsen toimesta. Tunnistan meidän esikoisessa paljon samoja piirteitä, joita itsellänikin oli lapsena. Hän odottaa jo kovasti tulevaa eskaria ja koulua, ja haluaa jo kovasti olla iso. Näin vanhempana toki toivon, että lastemme lapsuus kestäisi mahdollisimman pitkään ja tarjoamme heille puitteet olla aidosti lapsia. Meillä ei ole kiire tehdä lapsista isompia kuin he ovat, päinvastoin! Eskarista puhutaan vähintäänkin viikottain, ja on ihanaa huomata kuinka lapsi on itse innoissaan tulevasta. Hän odottaa kovasti jo eskarin tehtäviä, ja meillä kotona leikitään tällä hetkellä paljon koulua. Kotihoidossa olevan lapsen kohdalla tietysti toisinaan olen miettinyt, kuinka sosiaaliset taidot ovat kehittyneet ja kuinka lapsi pääsee luonnollisesti osaksi esiopetuksen yhteisöä muiden lapsien mahdollisesti jo tuntiessa toisensa valmiiksi varhaiskasvatuksen puolesta. Ollaan kuitenkin sen verran onnekkaassa asemassa, että esimerkiksi kerhon kautta lapsi tuntee muita samaan aikaan esiopetuksen aloittavia, kotihoidossa olevia lapsia eikä näin ollen taatusti ole ”täysin ulkopuolinen” esiopetuksen alkaessa.
Käytännön tasolla eskarin opetus näkyy meidän arjessa jonkin verran, sillä meillä tosiaan tähän asti kaikki lapset ovat olleet kotihoidossa. Päivät ovat rytmittyneet pitkälti päiväuniaikojen mukaan, ja viikkotasolla rutiinia ovat tuoneet kerhot sekä lasten harrastukset. Nyt arkeen tulee uutena tietyllä tapaa päivittäin sitova rytmi. Eskaripäivät toki ovat varsin lyhyitä, sillä meillä ei ole eskaripäivän jälkeen tarvetta varhaiskasvatukselle. Tähän liittyikin hauska juttu, kun juttelin esikouluhakemuksesta kaupungin työntekijän kanssa ja hän varmisteli useampaan kertaan että eikö meillä ole tarvetta varhaiskasvatukselle, vai riittääkö neljän tunnin esiopetus.
Syksyllä alkava eskari tuntuu tähän hetkeen tosi luonnolliselta, ja kuten sanottu etenkin tuleva eskarilainen itse on varsin innoissaan muutoksesta. Arjessa esiopetus käytännössä tulee näkymään entistäkin säännöllisempänä rytminä, ja lisäksi se varmasti tuo tietyllä tapaa myös omat haasteensa yrittäjäperheen arjen ”vapauteen”, johon olemme tähän saakka tottuneet. Ei ole ollut mitenkään tavatonta, että hiukan ekstempore ollaan keskellä viikkoakin lähdetty miehen työasioiden perässä matkaamaan milloin mihinkin. Esiopetuksen ja etenkin koulutaipaleen alkaessa tälläisiä pieniä irtiottoja ei enää niin vain otetakaan. Eli edessä on uuden opettelua, kaikista eniten kuitenkin varmasti tulevalla eskarilaisella itsellään.
