40. RASKAUSVIIKKO – RASKAUSKUULUMISIA

DSC_1417-2
Tänään alkoi 40. raskausviikko, eli laskettu aika on tasan viikon päästä. Hurjaa, että käytännössä synnytys voi käynnistyä minä hetkenä hyvänsä. Edelleen tosin jotenkin luulen ja olen asennoitunut niin, että synnytys käynnistyy vasta lasketun ajan jälkeen. Kuinka sitten nämä toivon mukaan viimeiset raskausviikot ovat sujuneet?

Lue myös: 37. RASKAUSVIIKKO – RASKAUSKUULUMISIA
DSC_1435
DSC_1413-2
Tässä raskaudessa minulla on myös nyt loppuraskaudessa ollut neuvolakäyntejä suhteellisen harvasti kerran kuukaudessa, kun muistelisin että aiemmissa raskauksissa käynnit hieman tihenivät loppua kohden. No, onneksi oma vointini on sen verran hyvä eikä mieltä askarruta mikään raskauteen tai synnytykseen liittyvä joten sinänsä harvemmat käynnit eivät haittaa. Seuraava neuvolakäynti on tiedossa ensi viikolla, eli muutama päivä ennen laskettua aikaa. Todella toivon, että se jää viimeiseksi käynniksi eikä edes äitiyspolille tarvitsisi mennä yliaikaiskontrolliin.

Mitään merkkejä lähestyvästä synnytyksestä ei edelleenkään ole, ja vointi on varsin hyvä. Vauva majailee pää alaspäin, mikä tietysti on hyvä asia. Viime päivinä vatsan iho on tuntunut varsin kiristävältä, mikä on normaalia vatsan kasvaessa viimeisillä viikoilla jo varsin suureksi. Suureksi yllätyksekseni nyt kolmannella kerralla olen säästynyt myös suuremmilta närästyksiltä, enkä siis ole tarvinnut säännöllistä lääkitystä yöllisiin refluksioireisiin. Autolla ajaessa ja pidempään istuessa vatsa tuntuu ylhäältä hieman tukalalta, mutta muuten olo on todella hyvä. Arki pyörii edelleen tuttuun tapaan, ja myös liikuntaa olen harrastanut tavalliseen tapaan. Jopa kävelylenkit vaunujen kanssa onnistuvat ilman suurempia liitoskipuja, mikä on todellista luksusta! Öisin asennon vaihtaminen toki ison vatsan ja pienten liitoskipujen kanssa on hieman haastavaa, mutta siihen olin jo varautunut.

Nyt siis todella on raskauden viimeiset hetket käsillä, ja se on ihan käsittämätöntä. Olo on toisaalta jo melko malttamaton, mutta samalla haikea. Tuntuu että raskaus on mennyt pikakelauksella, ja oman hyvän vointini vuoksi en jollain tasolla ”malttaisi” vielä luopua tästä raskaudesta. Samalla tietysti odotan innolla meidän pikkuisen tapaamista ja vauva-arkea. Nyt jännityksellä jään odottelemaan, milloin tämä pieni tyyppi on valmis syntymään.

Samankaltaiset artikkelit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *