Hyvää syntymäpäivää minä! Täytän tänään 27-vuotta. Aikuisiällä syntymäpäivät eivät enää tunnu yhtä merkittäviltä, vaikka toki hyödynnän mieluusti mahdollisuuden leipoa ja kutsua ystäviä kahville. Ehkä jotain tästä kertoo jo se, että muutamana viime vuonna olen oikeasti joutunut hetken miettimään ja laskeskelemaan, että paljonko oikein täytänkään.
Miltä vanheneminen tuntuu?
Rehellisesti sanottuna en edes juurikaan ajattele omaa ikääni. Ehkä toisinaan havahdun siihen, että ainiin en ehkä enää olekaan se 18-vuotias nuori joka vasta hakee suuntaa elämälleen. Ehkä näin 27-vuotiaana sitä jo todella voi kutsua itseään aikuiseksi. Aikuisuudesta huolimatta en äitiyden ohella todellakaan osaa sanoa, mikä minusta tulee isona. Juuri nyt yrittäjyys ja oman osaamisen syventäminen amk-opintojen kautta tuntuu hyvältä. Samoin kuin arki juuri nyt harrastuksineen ja jopa omine haasteineen. Meidän arki on juuri meidän näköistä, ja oma arkeni juuri minun näköistäni. Nautin siitä, ja se on minulle tärkeää.
Vanheneminen ei siis ainakaan vielä herätä juuri minkäänlaisia tunteita, kriisistä puhumattakaan. Kolmenkympin kriisistä aina kovasti puhutaan, mutta itselläni on vielä siihen maagiseen lukuun matkaa joten ehkä se kuuluisa kriisikin sieltä vielä ehtii iskeä. Onhan tässä vielä useampi vuosi aikaa. Juuri nyt koen kuitenkin olevani tietyllä tapaa ”oikean ikäinen” juuri tähän hetkeen. Minulla on ympärilläni kaikki mitä kaipaan; työt, ystävät ja perhe. Eikä minulla ole kiire minnekkään. Ei ole edessä siintäviä suuria merkkipaaluja. Juuri tässä ja juuri nyt on hyvä.
Mitä elämä on opettanut?
Toisinaan on ihana pysähtyä ajattelemaan sitä, mihin elämä on kuljettanut ja mitä olen matkan varrella oppinut. On pysäyttävää, kuinka paljon tuuri vaikuttaa elämän kulkuun. Kuinka elämämme muodostuu monien sattumusten summana. Kuinka eri tavalla asiat voisivat nyt olla, mikäli olisi tehnyt pienissä asioissa toisenlaisia valintoja tai matkan varrelle olisi sattunut eri ihmisiä. Toisinaan kaikki on niin pienestä kiinni.
Merkittävin iän myötä oppimani asia on varmastikin kärsivällisyys. En ole toki kärsivällisimmästä päästä vieläkään, mutta paljon olen kyllä oppinut. Lisäksi olen tietyllä tapaa oppinut hyväksymään sen, että en mitenkään pysty pitämään kaikkia lankoja omissa käsissäni tai vaikuttamaan kaikkeen. Asiat ovat vain asioita, ja murehtimalla ne harvoin muuttuvat paremmaksi. Vastoinkäymisten sattuessa matkalle ei auta kuin tehdä voitavansa, ja se riittää. Kaikille elämän eteen tuomille sattumuksille ei yksinkertaisesti mahda mitään, mutta omaan suhtautumiseensa voi aina vaikuttaa.
Kaiken kaikkiaan tämän hetkinen ikä tuntuu ihanalta, ja tänään aion nauttia syntymäpäivästäni läheisten kesken. Ja kyllähän sitä tietysti piti kakkuakin leipoa!
