Hyvästi vauvavuosi

Ja niin vain meidän neljäs pienikin on nyt saavuttanut yhden vuoden iän. Eli tällä viikolla meillä meni nukkumaan vauva, mutta aamulla heräsikin taapero. Vauvavuosi on siis nyt tullut päätökseen, ja se tuntuu yhtä aikaa ihanalta ja haikealta. Vuosi sitten sylissäni oli pieni, vastasyntynyt nyytti – niin hento ja hauras, maailman uusin ihme. Niin pieni, upea ja ainutlaatuinen. Ja nyt hän seisoo tukevasti jaloillaan, nauraa iloisesti ja kurkottaa jo uteliaana kohti maailmaa. Täynnä loputonta uteliaisuutta ja oppimisen intoa.

Vaikka tämä on neljäs vauvavuotemme, se ei ole menettänyt hohtoaan. Voisi kuvitella, että neljännen lapsen kohdalla jokainen pieni virstanpylväs ei tuntuisi enää niin ainutlaatuiselta, mutta tietyllä tapaa olen tästä hiukan eri mieltä. Jokainen vauvavuosi on ollut ainutlaatuinen, jokainen pieni aivan omanlaisensa. Oma ihmeensä. On uskomatonta, miten vauvasta kasvaa vuodessa oma persoonansa – pieni ihminen, jolla on omat mieltymyksensä, lempilelunsa, oma tapansa nauraa ja ilmaista itseään. Hän on perheemme rakas kuopus, ja hänen ilonsa täyttää koko kodin. Ja hän on todella rakastettu – koko perheen silmäterä. Isosisarukset jaksavat yhä edelleenkin joka ikinen päivä kisailla siitä, kuka pikkuveljeä saa hoitaa ja pitää sylissä. Lasten sanoin: ”hän on onnenpekka, kun on niin monta isosisarusta”. Ja tästä olen samaa mieltä.

Vauvavuosi on tietyllä tapaa myös matka joka muuttaa omalla tavallaan koko perhettä ja perheen dynamiikkaa. Perheeseen syntyy uusi jäsen, oma persoonansa. Jokainen isosisarus on saanut nähdä vauvan ensihymyt, seurata ensimmäisiä konttausyrityksiä ja kuulla ne ensimmäiset sanat. Se on tuntunut merkittävältä, ja ollut myös yhteinen seikkailu joka on hitsannut meitä entistäkin tiiviimmin yhteen. On ollut ihanaa seurata, kuinka isommat sisarukset ovat ottaneet pienokaisen vastaan. He ovat osanneet olla varovaisia, mutta samalla loputtoman uteliaita ja ennen kaikkea rakastaneet vauvaa täydestä sydämestään. He ovat olleet mukana jokaisessa vaiheessa, auttaneet, lohduttaneet ja nauraneet hänen kanssaan.

Neljännelläkin kerralla vauvavuosi on ollut täynnä erilaisia ensikertoja, tärkeitä virstanpylväitä. Ensimmäinen hymy, ensimmäinen nauru, ensimmäinen hammas, ensimmäiset sanat ja ensimmäinen askel (joka muuten otettiin ihan hiljattain!) Vaikka vauvavuosi onkin mennyt todella hyvin, on myös minulla ollut pieniä hetkiä, jolloin väsymys on painanut. Mutta samalla on ollut hetkiä jotka ovat täynnä pohjatonta rakkautta ja kiitollisuutta. Ja näitä jälkimmäisiä on ollut ehdottomasti enemmän.

Vauvavuoden aikana olen myös itse kasvanut taas hieman lisää äitinä. Jokainen lapsi on opettanut minulle jotain uutta, ja vaikka perusasiat ovat tuttuja on jokainen vauva myös erilainen ja omalla tavallaan ainutlaatuinen. Tämä meidän neljäs pieni on tuonut mukanaan tietynlaista rauhaa ja ennen kaikkea iloa. Hän on opettanut kärsivällisyyttä ja hetkestä nauttimista. Vuodet menevät hurjaa vauhtia, ja lapset ovat pieniä niin ohikiitävän hetken.

Vaikka vauvavuosi jää nyt taakse, se ei kuitenkaan katoa kokonaan. Se on jättänyt jälkeensä ihania muistoja ja valtavasti rakkautta. Ja vaikka meidän pieni ei enää virallisesti vauva olekaan, uskon että hän on oma vauvani vielä hyvän aikaa. Meidän oma pieni.

Kiitos, rakas pieni, että olet juuri sinä. 🤍 Nyt alkaa uusi seikkailu taaperon kanssa, enkä malta odottaa mitä kaikkea se tuo tullessaan!