PIENEN LAPSEN ÄIDIN POLTTARIT?
Kuten moni on varmasti huomannut, minä ja M juhlimme häitämme tulevana kesänä. Ja perinteisestihän häitä ennen vietetään polttareita ystävien kanssa. Polttarit mielletään monesti alkoholin huuruisiksi ja riehakkaiksi illanvietoiksi, ja sitähän ne yleensä taitavat hyvin pitkälti ollakkin. Minkälaisia ajatuksia minulla on polttareista, ja mitä ehkäpä itse toivoisin? Kuinka polttareihin lähtö oikein onnistuu pienen lapsen äidiltä?
Omissa ajatuksissani polttarit ovat enemmänkin viimeisen vapaan illan juhlien sijaan täydellinen ja rento päivä rakkaiden ystävien seurassa. Varsinkin näin vauva-arjen keskellä olen enemmän kuin innoissani siitä, että saan viettää kokonaisen päivän ystävien kanssa mukavia juttuja puuhastellen. Enkä häpeile yhtään sanoa, että odotan sitä päivää innolla. Myönnettäköön kuitenkin, että varmasti minulla tulee Sofiaa ihan kamala ikävä!
Toivon, että polttaripäivä pysyy minulle yllätyksenä loppuun saakka. Tässä onkin haastetta polttariporukalle, sillä minähän olen tunnetusti hyvinkin utelias ja tahdon, että minulla on kaikki langat omissa käsissäni. Nyt täytyisikin siis osata kerrankin vähän höllätä. Olisi ihanaa, että polttarit alkaisivat heti aamulla sillä päivä menee varmasti ohi yhdessä hujauksessa.
En liiemmin nauti huomion keskipisteenä olemisesta, ja olen varsinkin uusien ihmisten kanssa aluksi melko ujo. En siis toivo mitään älyttömiä nolausjuttuja, uskon että selviydyn itseni nolaamisesta sitten loppuillasta ihan omatoimisestikin. Toivoisin jotakin rentoa ja mukavaa, ehkä liikunnallista puuhastelua mihin pääsisi mahdollisesti koko polttariporukka osallistumaan. Toisinaan tuntuu, että tanssijalkaa alkaisi jo vipattaa mutta myös ihanan rennot illanistujaiset kavereiden kanssa tuntuisi mukavalta ajatukselta. Taidankin siis olla tulevien polttareideni suhteen vähän sellainen ”kaikki käy”-tyyppi.
Ja hyvä ruoka ja juomahan on tietenkin kaiken a ja o, mainittakoon että brunssin rakastajana brunssi kuulostaisi hyvältä. Mutta tärkeintähän on kuitenkin, että jotain syötävää saa sillä voin kertoa että nälkäisenä olen melkoisen kiukkuinen. Juomapuolesta sen verran, että en toivo ja kaasoni tuntien myöskään usko että alkoholittomia polttareita on tiedossa. Kuitenkin ymmärrettävistä syistä tässä on tullut oltua aivan kuivin suin jo pidempi tovi, joten heti aamusta alkoholin tarjoilu on ehdoton nounou. Toivon, että saisin nauttia päivästä ensin rennoissa merkeissä ja kunnon kilistelyt voitaisiin hoitaa sitten iltasella.
Polttaripäiväni tulee olemaan ensimmäinen kerta kun olen pidemmän aikaa erossa Sofiasta ja varsinkin aluksi asiaa miettiessäni oli minulla hyvin vaihtelevia ajatuksia asiasta. Uskon kuitenkin, että M ja Sofia pärjäävät kotona paremmin kuin hyvin! Varsinkin nyt, kun kiinteitä ruokia menee jo ihan kiitettävästi ja isi kelpaa muutenkin esimerkiksi iltatoimien hoitamiseen lähes yhtä hyvin kuin äiti. Meillä on myös pakastettua äidinmaitoa jemmassa, joten uskon että nälkä ei pääse yllättämään. Kunhan vaan itse muistaisi pakata rintapumpun mukaan, imettävät äidit varmasti tietävät kuinka käy jos syystä tai toisesta ei pääse hetkeen imettämään lasta. Sanottakoon vaikka että ensisijaisena toiveenani ei ole polttaripäivänä esittäytyä ihmisten ilmoilla miss märkä T-paitana tai herätä maitolammikosta.
Nykypäivänä arastellaan lapsen jättämistä isänsä kanssa ihan liikaa, ja tuntuu että monesti tulkitaan lapsen jättäminen isänsä kanssa niin, että lapsi on jätetty hoitoon. Isänhän kuuluisi kuitenkin olla lapselleen vanhempi ihan yhtä lailla kuin äidin, ja uskon että isä-lapsi laatuaika voi tehdä koko perheelle ihan hyvää. Vaikka netti on pullollaan artikkeleita ja keskusteluita siitä, kuinka pienen vauvan ei tulisi olla muutamaa tuntia pidempiä jaksoja erossa pääasiallisesta hoitajastaan, en jaksa uskoa että se lapsi kerrasta rikki menee tai saa elinikäisiä traumoja.
